Pirttijärven mökiltä oli lyhyt matka korkeatasoiseen teatteri-konsertti-iltaan Tupateatteriin Karviaan. Oman kylän taiteilijat olivat saaneet tuekseen Jalasjärveltä pelimannit isä Usko ja poika Marko Välimäet.
– Tultiin tänne, kun Jalasjärvellä oikein tunnusteta meitä, vihjaili Usko laitellessaan kaksirivistä olalleen.
Nyt moni vasta kuuli, miten ”suuri” pelimanni Usko oikein onkaan. Luetteli niin nopeaan omia sävellyksiään, ettei ylös ehtinyt ylös laittaa. Mutta jo ensimmäinen oli Uskon omaa: Ykköspolokka. Siinä oli vauhtia, mutta isä pysyi sormineen kuitenkin poikansa tahdissa mukana.
Mutta ehtoossa oli muutakin. Paikalliset Ainot ja Lauri antoivat elävän kuvan naisväen pillerihuumasta. Runuakin tuli. Ajankohtaan sopiva ruismarjapuuro- ja herkkukahvitarjoilu. Valtavat arpajaiset lopuksi.
Karvialaiset ja ilmajokiset näyttelijät ovat jo useampana kesänä vieneet näytelmiään ikaalislaistenkin iloksi Röyhiön Kesäteatteriin. Ja kaiken tämän takana on ohjauksista vastannut karvialainen Leena Koivula. Saman seuran Tiina-Kaisa Aro-Heinilä on hyvänä apuna.
Tupateatterin elämä ei läsähdä. Loppuvuonna on monenmoista. Jopa ilmajokinen Huuhkajaskarit pääsee lavalle huumorillisella Anopit-näytelmällään, johon ilmajokiset saivat äskettäin eläytyä Työväentalossa. Päivän kunniaksi nautitaan Poikkitaiteilijain Noutopöytä.
Satunäytelmä Lumikuningatar tuli Ilmajoella päätökseen. Näyttelijät saivat hienot kiitokset satapäiseltä kouluikäiseltä yleisöltä. Raikuvia taputuksia tuli pitkin näytöstä.
Toive Tynjälä
Karvialaisten ja ilmajokisten pitkäaikainen yhteistyö toi Ilmajoelle Andersenin sadun Lumikuningatar viime viikonlopuksi. Sunnuntain päätösnäytöksessa oli toistasataa katsojaa, pääasiassa kouluikäisiä. Ja tulossa on Jotunin Tohvelisankarin rouva marraskuun loppupuolella, molemmat Leena Koivulan ohjaamia ja taustalla Nuorisoseura Ilmajoki-opiston kanssa.
Uskolla monia kymmeniä omia sävellyksiä ja sovituksia, kuten Häävalssi Jalasjärveltä. Mutta Markollakin on jo kymmenen omaa. Usko juonsi hienosti Kaipausjenkan: ”Taitaa siinä kaipausta ilmetä?” Markon Odotus-sävelmä ei taida kuitenkaan naiseen viitata.
Mestaripelimannititteli on sellainen, ettei sitä suurempaa kunniaa pelimanni saa. Uskokin sitä odotteli pitkään, mutta ehkäpä pitkä soittoura ja perinteen jatkaminen jälkipolville oli meriitti, joka sen Uskolle toi.
– Kiitos Karvialle, kun Kurikka ei osaa arvostaa, joutui Usko toteamaan omasta mestaripelimanniudestaan kiitokseksi siitä, että hän ja Marko olivat saaneet kutsun Tupateatterin pimenevään iltaan.
Mestaripelimanni Usko Välimäki ja poikansa Marko saivat kahteen eri otteeseen esiintyessään raikuvat taputukset, joiden myötä saatiin vielä lisää ripeätä soitantoa.
Toive Tynjälä
Satunäytelmä Lumikuningatar tuli Ilmajoella päätökseen. Näyttelijät saivat hienot kiitokset satapäiseltä kouluikäiseltä yleisöltä. Raikuvia taputuksia tuli pitkin näytöstä.
Toive Tynjälä
Raiskin Vihtorin polokka Kuortaneelta, Mullipolokka läheltä Parkanosta, Kesän jenkkakin soi hienosti syksyä kohti mentäessä. Usko opetti jälkikasvulleen monia kappaleita, niistä kuultiin myös Isonlusikanpitäjän Mäkelän Sulon mollipolokka.
Usko luetteli monen monta jo edesmennyttäkin pelimannia, joilta hän oli saanut kipinän kaksirivisen soittamiseen jatkoon. Hän kunnioittaa kovasti Konsta Jylhää, myös sukulaispoikaa Teppo Välimäkeä, Leo Siirtolaa, jonka ”Maailma kylässä” soi lainehtien. Mutta ei hän unohda pelimannitovereitaan Jalasjärvelläkään.
Osaksi myös heidän kunniaksensa pidämme koko Välimäen monisukupolvisen pelimannijoukon Usko's pois -pelimannikonsertin marraskuun puolessa välissä Jalasjärven Wilholassa. Siitä saimme Karvian Tupateatterissa hyvää esimakua. Saa nähdä, saako siellä pelimannit sanoa samaa, mitä Usko Karviassa:
– Täällä on maailman paras yleisö, tuumaa ilmajokinen Elise Laitila.
Toive Tynjälä