JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Lukijalta | Kerranpa pimiää pelät­tä­mässä, vai kuinka se olikaan Karvian Tupa­te­at­te­rissa

Pirt­ti­jär­ven mö­kil­tä oli ly­hyt mat­ka kor­ke­a­ta­soi­seen te­at­te­ri-kon­sert­ti-il­taan Tu­pa­te­at­te­riin Kar­vi­aan. Oman ky­län tai­tei­li­jat oli­vat saa­neet tu­ek­seen Ja­las­jär­vel­tä pe­li­man­nit isä Us­ko ja poi­ka Mar­ko Vä­li­mä­et.

– Tul­tiin tän­ne, kun Ja­las­jär­vel­lä oi­kein tun­nus­te­ta mei­tä, vih­jai­li Us­ko lai­tel­les­saan kak­si­ri­vis­tä olal­leen.

Nyt moni vas­ta kuu­li, mi­ten ”suu­ri” pe­li­man­ni Us­ko oi­kein on­kaan. Lu­et­te­li niin no­pe­aan omia sä­vel­lyk­si­ään, et­tei ylös eh­ti­nyt ylös lait­taa. Mut­ta jo en­sim­mäi­nen oli Us­kon omaa: Yk­kös­po­lok­ka. Sii­nä oli vauh­tia, mut­ta isä py­syi sor­mi­neen kui­ten­kin poi­kan­sa tah­dis­sa mu­ka­na.

Mut­ta eh­toos­sa oli muu­ta­kin. Pai­kal­li­set Ai­not ja Lau­ri an­toi­vat elä­vän ku­van nais­vä­en pil­le­ri­huu­mas­ta. Ru­nu­a­kin tuli. Ajan­koh­taan so­pi­va ruis­mar­ja­puu­ro- ja herk­ku­kah­vi­tar­joi­lu. Val­ta­vat ar­pa­jai­set lo­puk­si.

Kar­vi­a­lai­set ja il­ma­jo­ki­set näyt­te­li­jät ovat jo use­am­pa­na ke­sä­nä vie­neet näy­tel­mi­ään ikaa­lis­lais­ten­kin ilok­si Röy­hi­ön Ke­sä­te­at­te­riin. Ja kai­ken tä­män ta­ka­na on oh­jauk­sis­ta vas­tan­nut kar­vi­a­lai­nen Lee­na Koi­vu­la. Sa­man seu­ran Tii­na-Kai­sa Aro-Hei­ni­lä on hy­vä­nä apu­na.

Tu­pa­te­at­te­rin elä­mä ei lä­säh­dä. Lop­pu­vuon­na on mo­nen­mois­ta. Jopa il­ma­jo­ki­nen Huuh­ka­jas­ka­rit pää­see la­val­le huu­mo­ril­li­sel­la Ano­pit-näy­tel­mäl­lään, jo­hon il­ma­jo­ki­set sai­vat äs­ket­täin eläy­tyä Työ­vä­en­ta­los­sa. Päi­vän kun­ni­ak­si nau­ti­taan Poik­ki­tai­tei­li­jain Nou­to­pöy­tä.

Satunäytelmä Lumikuningatar tuli Ilmajoella päätökseen. Näyttelijät saivat hienot kiitokset satapäiseltä kouluikäiseltä yleisöltä. Raikuvia taputuksia tuli pitkin näytöstä.

Satunäytelmä Lumikuningatar tuli Ilmajoella päätökseen. Näyttelijät saivat hienot kiitokset satapäiseltä kouluikäiseltä yleisöltä. Raikuvia taputuksia tuli pitkin näytöstä.

Toive Tynjälä

Kar­vi­a­lais­ten ja il­ma­jo­kis­ten pit­kä­ai­kai­nen yh­teis­työ toi Il­ma­jo­el­le An­der­se­nin sa­dun Lu­mi­ku­nin­ga­tar vii­me vii­kon­lo­puk­si. Sun­nun­tain pää­tös­näy­tök­ses­sa oli tois­ta­sa­taa kat­so­jaa, pää­a­si­as­sa kou­lui­käi­siä. Ja tu­los­sa on Jo­tu­nin Toh­ve­li­san­ka­rin rou­va mar­ras­kuun lop­pu­puo­lel­la, mo­lem­mat Lee­na Koi­vu­lan oh­jaa­mia ja taus­tal­la Nuo­ri­so­seu­ra Il­ma­jo­ki-opis­ton kans­sa.

Us­kol­la mo­nia kym­me­niä omia sä­vel­lyk­siä ja so­vi­tuk­sia, ku­ten Hää­vals­si Ja­las­jär­vel­tä. Mut­ta Mar­kol­la­kin on jo kym­me­nen omaa. Us­ko juon­si hie­nos­ti Kai­paus­jen­kan: ”Tai­taa sii­nä kai­paus­ta il­me­tä?” Mar­kon Odo­tus-sä­vel­mä ei tai­da kui­ten­kaan nai­seen vii­ta­ta.

Mes­ta­ri­pe­li­man­ni­tit­te­li on sel­lai­nen, et­tei sitä suu­rem­paa kun­ni­aa pe­li­man­ni saa. Us­ko­kin sitä odot­te­li pit­kään, mut­ta eh­kä­pä pit­kä soit­tou­ra ja pe­rin­teen jat­ka­mi­nen jäl­ki­pol­vil­le oli me­riit­ti, joka sen Us­kol­le toi.

– Kii­tos Kar­vi­al­le, kun Ku­rik­ka ei osaa ar­vos­taa, jou­tui Us­ko to­te­a­maan omas­ta mes­ta­ri­pe­li­man­niu­des­taan kii­tok­sek­si sii­tä, et­tä hän ja Mar­ko oli­vat saa­neet kut­sun Tu­pa­te­at­te­rin pi­me­ne­vään il­taan.

Mestaripelimanni Usko Välimäki ja poikansa Marko saivat kahteen eri otteeseen esiintyessään raikuvat taputukset, joiden myötä saatiin vielä lisää ripeätä soitantoa.

Mestaripelimanni Usko Välimäki ja poikansa Marko saivat kahteen eri otteeseen esiintyessään raikuvat taputukset, joiden myötä saatiin vielä lisää ripeätä soitantoa.

Toive Tynjälä

Satunäytelmä Lumikuningatar tuli Ilmajoella päätökseen. Näyttelijät saivat hienot kiitokset satapäiseltä kouluikäiseltä yleisöltä. Raikuvia taputuksia tuli pitkin näytöstä.

Satunäytelmä Lumikuningatar tuli Ilmajoella päätökseen. Näyttelijät saivat hienot kiitokset satapäiseltä kouluikäiseltä yleisöltä. Raikuvia taputuksia tuli pitkin näytöstä.

Toive Tynjälä

Rais­kin Vih­to­rin po­lok­ka Kuor­ta­neel­ta, Mul­li­po­lok­ka lä­hel­tä Par­ka­nos­ta, Ke­sän jenk­ka­kin soi hie­nos­ti syk­syä koh­ti men­tä­es­sä. Us­ko opet­ti jäl­ki­kas­vul­leen mo­nia kap­pa­lei­ta, niis­tä kuul­tiin myös Ison­lu­si­kan­pi­tä­jän Mä­ke­län Su­lon mol­li­po­lok­ka.

Us­ko lu­et­te­li mo­nen mon­ta jo edes­men­nyt­tä­kin pe­li­man­nia, joil­ta hän oli saa­nut ki­pi­nän kak­si­ri­vi­sen soit­ta­mi­seen jat­koon. Hän kun­ni­oit­taa ko­vas­ti Kons­ta Jyl­hää, myös su­ku­lais­poi­kaa Tep­po Vä­li­mä­keä, Leo Siir­to­laa, jon­ka ”Maa­il­ma ky­läs­sä” soi lai­neh­tien. Mut­ta ei hän unoh­da pe­li­man­ni­to­ve­rei­taan Ja­las­jär­vel­lä­kään.

Osak­si myös hei­dän kun­ni­ak­sen­sa pi­däm­me koko Vä­li­mä­en mo­ni­su­ku­pol­vi­sen pe­li­man­ni­jou­kon Us­ko's pois -pe­li­man­ni­kon­ser­tin mar­ras­kuun puo­les­sa vä­lis­sä Ja­las­jär­ven Wil­ho­las­sa. Sii­tä saim­me Kar­vi­an Tu­pa­te­at­te­ris­sa hy­vää esi­ma­kua. Saa näh­dä, saa­ko siel­lä pe­li­man­nit sa­noa sa­maa, mitä Us­ko Kar­vi­as­sa:

– Tääl­lä on maa­il­man pa­ras ylei­sö, tuu­maa il­ma­jo­ki­nen Eli­se Lai­ti­la.

Toi­ve Tyn­jä­lä