Kävin maanantaina 8. joulukuuta Kihniön valtuustossa kuulemassa sanaa taloudesta. Tiukan talouskurin tuloksena reipas tappio vuonna 2025 pyritään kääntämään selväksi voitoksi. Tämä saattaa onnistua, mutta yhtään uutta vastoinkäymistä 2026 ei kestä.
Vuodet 2027 ja 2028 on suunniteltu varsin optimistisin odotuksin, noin 40 pitkäaikaistyötöntä nostavat työllisyysmenot puoleen miljoonaan ja verotulojen kehityksessä ei ole huomioitu jatkuvaa 35 hengen vuotuista asukaskatoa. Ainoastaan niukkuuden kiristyminen on varmaa, se on ”itsenäisyyden” hinta.
Kunnan talousarvioesitys vuodelle 2026 on paperilla tasapainossa, jopa 124 000 euroa ylijäämäinen. Tämä on torjuntavoitto, joka on saavutettu kiinteistöveron korotuksilla ja äärimmäisellä menokurilla.
On kuitenkin rehellistä myöntää, että ilman yhtä merkittävää onnistumista – ympäristöterveydenhuollon sopimuksen kilpailuttamisesta saatua massiivista, yli 300 000 euron säästöä – Kihniö olisi edelleen syvällä miinuksella. Yksi säästö paikkaa vuodot muualla, mutta talous ei silti parane.
Suurin yksittäinen murheenkryyni on kunnan kiinteistömassan ja vuokraustoiminnan tila. Ennusteiden mukaan kunnan omistamat asunnot ja kiinteistöyhtiöt tuottavat ensi vuonna lähes 120 000 euroa tappiota.
Vaikka Koivikon rivitaloissa on saatu aikaan positiivinen käänne ilmalämpöpumppujen ja korjausten jaksottamisen avulla, kokonaiskuva on synkkä. Samaan aikaan Pirha on vähentänyt tilojaan rajusti, mikä on leikannut kunnan vuokratuloja yli 200 000 eurolla.
Käsissä on seiniä, jotka kuluttavat lämpöä ja sähköä, mutta eivät tuota mitään. On selvää, että pelkkä toivo paremmasta ei riitä: Tyhjistä ja huonokuntoisista kiinteistöistä on päästävä eroon, vaikka sitten purkamalla, sillä nykyinen ”ylläpitohengitys” syö rahaa, joka pitäisi käyttää palveluihin.
Toinen vakava uhka liittyy työllisyyden hoitoon. Tilaisuudessa kuulimme, että yli 70 prosenttia kunnan työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat olleet vailla työtä enemmän kuin 500 päivää. Vuoden 2025 alussa voimaan tullut TE-palvelu-uudistus on siirtänyt rahoitusvastuun näistä ihmisistä yhä vahvemmin kunnan harteille.
Kunta maksaa pahimmillaan puolet heidän työttömyysturvastaan niin sanottuina sakkomaksuina. Tämä tekee työllisyyspalveluista yhden kunnan suurimmista kulueristä, joka lohkaisee budjetista lähes puoli miljoonaa euroa.
Jos keinoja katkaista pitkäaikaistyöttömyyden kierrettä ei löydy, tämä summa kasvaa automaattisesti ja syö pohjaa kaikelta muulta kehittämiseltä.
Katse vuosikymmenen loppua kohti herättää huolta taloussuunnitelman realismista. Suunnitelmavuosille 2027 ja 2028 on budjetoitu verotulojen ja valtionosuuksien kasvua, mutta mihin tämä kasvu perustuu?
Kunnan väkiluku vähenee noin 35 hengellä joka vuosi. Poistuma on matematiikkaa: kuolleisuus on suurempaa kuin syntyvyys, ja muuttoliike vie työikäisiä. Miten verotulot voivat kasvaa, jos maksajien joukko pienenee ja jäljelle jäävistä yhä suurempi osa on eläkkeellä tai pitkäaikaistyöttömiä? Tässä yhtälössä on toiveajattelun makua.
Kuntaliiton yleiset ennusteet eivät päde Kihniön kaltaisessa, voimakkaassa rakennemuutoksessa olevassa kunnassa ilman vahvaa paikallista korjauskerrointa.
Horisontissa siintää yhtenäiskoulun väistämätön tarkastelu. Oppilasmäärät tulevat romahtamaan nykyennusteiden mukaan vuosina 2027–2028. Se on inhimillisesti raskas, mutta taloudellisesti välttämätön keskustelunaihe. Emme voi ylläpitää rakenteita, joille ei ole käyttäjiä.
Kihniön itsenäisyys on arvokas asia, ja "ihmisen kokoinen kunta" on tavoittelemisen arvoinen visio. Mutta itsenäisyydellä on hintalappu, ja se hinta maksetaan jatkuvana niukkuutena.
Jotta Kihniö voisi selvitä, toiveajattelu on lopetettava: ulkopuoliset tekijät eivät ratkaisua tuo. Tarvitaan realismia kiinteistömassan karsimiseen, aggressiivisempaa otetta työllisyyden hoitoon ja rehellisyyttä väestökehityksen vaikutusten arviointiin. Budjetti 2026 antaa lisäaikaa, mutta se ei ratkaise perusongelmia.
Työ on vasta alussa, isot kysymykset ovat ratkaisuja vailla. Kaupalliset palvelutkin kärsivät kun polttoaineet on haettava Parkanosta tai Virroilta, silloin ostetaan muutakin.
Jaakko Rytilä
Parkano-Kihniö