Jämijärven kunnanjohtaja Aku Autio (SK 19.4.2026) kirjoitti lähipalveluiden alasajosta arvovalintana. Kirjoituksessaan hän osui asian ytimeen kuvatessaan tavallisten ihmisten palvelutarpeisiin vastaamisen epäonnistumista.
Itse lähestyn asiaa yhteiskunnan tuottavuuden ja maaseudun elinvoimaisuuden näkökulmasta. Hyvinvointialueen johdosta on aiemmin todettu, ettei kuntien elinvoimaisuus kuulu heidän tehtäviinsä.
Tosiasiassa hyvinvointialueen ratkaisuilla on kuitenkin merkittävä vaikutus kuntien ja kaupunkien elinvoimaan. Kaikki palveluverkkoon liittyvien ratkaisujen perustelut eivät myöskään kestä tarkempaa tarkastelua.
Autio kirjoitti palveluvirtausten ohjanneen asiakkaat pienemmistä kunnista sote-keskuksiin. Tässä jäljet johtavat sylttytehtaalle eli ajanvarauskäytäntöihin.
Jos ajanvarauksessa ei riittävästi huomioida asiakkaan lähimmän sote-pisteen vapaita aikoja eikä aina edes tunnisteta asiakkaan kotikunnan sijaintia Satakunnan alueella, ohjautuvat asiakkaat tarpeettoman kauas palveluiden piiriin.
Esimerkiksi hammashuoltoselvityksessä oman kotikuntani osalta kävi ilmi, että yli puolet karvialaisista ohjataan muualle – kaukaisimmat jopa Huittisiin ja Ulvilaan. Samassa selvityksessä todetaan, että Karvian hammashoitoyksikkö on kustannuksiltaan Porin jälkeen toiseksi edullisin.
Tällaisen tilaston äärellä herää kysymys, miksi paikallista hoitoyksikköä ei voisi pitää toiminnassa koko viikkoa ja siten helpottaa asiakkaiden arkea.
Palveluiden keskittämisessä unohtuu helposti, mitä tämä tarkoittaa asiakkaiden näkökulmasta. Kun hammashoidon palvelut siirtyvät kauemmas, se merkitsee työläiselle pidempiä poissaoloja tuottavasta työstä.
Sama koskee perheitä, jos vanhempi joutuu viemään lapsensa hammashoitoon pitkän matkan päähän. Näillä ratkaisuilla on suoria vaikutuksia sekä arjen sujuvuuteen että yhteiskunnan kokonaistuottavuuteen.
Palveluiden keskittämistä perustellaan usein henkilökunnan saatavuudella. Selvityksissä jää kuitenkin liian vähälle huomiolle se, kuinka moni työntekijä olisi halukas jatkamaan hyvinvointialueen palveluksessa, jos työpiste säilyisi paikallisesti.
Olen saanut useita viestejä siitä, että toimipisteen muutos kauemmas on saanut työntekijöitä irtisanoutumaan hyvinvointialueen palveluksesta. Tämä ei liene tarkoitus?
Hammashuoltoselvityksessä kävi ilmi, että yli puolet karvialaisista ohjataan muualle – kaukaisimmat jopa Huittisiin ja Ulvilaan. Samassa selvityksessä todetaan, että Karvian hammashoitoyksikkö on kustannuksiltaan Porin jälkeen toiseksi edullisin.
Tiukan talouden aikana tarvitaan enemmän yhteistoimintaa. Yhteistyö ei ole sanelua tai kiristyspolitiikkaa, vaan aitoa yhteisen tilannekuvan rakentamista, yhteisten tavoitteiden määrittelyä ja yhdessä tekemistä niiden saavuttamiseksi. Kunnilla ja hyvinvointialueella on palveltavanaan samat ihmiset, ja yhteisiä intressejä on runsaasti.
Aitoa vuorovaikutusta on lisättävä, jotta palvelutarpeisiin voidaan vastata paremmin. Lisäksi paikkakunnalla asuvia lääkäreitä, hoitajia ja kotihoidon ammattilaisia kannattaa hyödyntää lähipalveluiden tuottamisessa.
Kun työntekijä voi työskennellä omassa kotikunnassaan, se vahvistaa pitovoimaa ja parantaa vastaanottojen sujuvuutta ammattilaisen tuntiessa asiakkaansa paremmin. Kun tähän lisätään tiedottamisen ja ajanvarauksen selkeyttäminen, lähipalveluiden saavutettavuus ottaa merkittäviä askelia eteenpäin.
Hyvinvointialueen ja yhteiskunnan tuottavuutta ei paranneta jatkuvilla säästötoimilla ja keskittämisellä, vaan asettumalla aidosti asiakkaan asemaan – hyvinvointialueen strategian mukaisesti.
Jari Lepistö
Keskustan aluevaltuustoryhmän pj.