Kih­ni­ön, Par­ka­non ja Kar­vi­an mai­se­mas­sa on ar­pia, jot­ka ei­vät pa­ra­ne it­ses­tään. Pu­hun rän­sis­ty­neis­tä, hy­lä­tyis­tä ra­ken­nuk­sis­ta – au­ti­o­ta­lois­ta – jot­ka sei­so­vat pi­hoil­laan vuo­des­ta toi­seen rik­ka­ruo­hot­tu­en ja vä­hi­tel­len ro­mah­ta­en. Moni meis­tä on var­mas­ti miet­ti­nyt, mik­si kun­ta ei puu­tu pe­liin ja mää­rää näi­tä vaa­ral­li­sia ru­mi­luk­sia pu­ret­ta­vak­si. On­ko to­del­la niin, et­tä ai­noa tapa pääs­tä eroon au­ti­o­ta­los­ta on odot­taa (ja toi­voa), et­tä se pa­laa?

Vas­taus: ny­kyi­nen sys­tee­mi te­kee puut­tu­mi­ses­ta kun­nil­le erit­täin kal­lis­ta ja han­ka­laa.

On­gel­man laa­juut­ta on vai­kea mi­ta­ta tar­kas­ti, sil­lä vi­ral­lis­ta re­kis­te­riä ei ole. Ar­vi­oi­den mu­kaan Kih­ni­ön, Par­ka­non ja Kar­vi­an alu­eel­la voi kui­ten­kin ol­la yh­teen­sä jopa tois­ta sa­taa po­ten­ti­aa­li­ses­ti on­gel­mal­lis­ta, pit­kään tyh­jil­lään ol­lut­ta ra­ken­nus­ta. Vaik­ka jo­kai­nen ta­paus on yk­si­löl­li­nen, ne ja­ka­vat yh­tei­sen piir­teen: ne hei­ken­tä­vät ym­pä­ris­tön viih­tyi­syyt­tä, las­ke­vat naa­pu­ri­kiin­teis­tö­jen ar­voa ja pa­him­mil­laan ai­heut­ta­vat to­del­li­sen tur­val­li­suus­ris­kin esi­mer­kik­si leik­ki­vil­le lap­sil­le.

Mik­si kun­nan vi­ra­no­mai­sen kä­det ovat sit­ten si­do­tut?

Laki läh­tee sii­tä, et­tä vas­tuu ra­ken­nuk­ses­ta on ai­na sen omis­ta­jal­la. Kun­nan roo­li on val­voa, et­tä omis­ta­ja hoi­taa vel­vol­li­suu­ten­sa. Jos ra­ken­nus on sii­vo­ton tai ru­men­taa ym­pä­ris­töä, kun­ta voi an­taa kor­jaus- tai siis­ti­mis­mää­räyk­sen. Var­si­nai­nen pur­ku­mää­räys voi­daan kui­ten­kin an­taa vas­toin omis­ta­jan tah­toa vain, jos ra­ken­nuk­ses­ta on "il­meis­tä vaa­raa tur­val­li­suu­del­le". Tämä kyn­nys on erit­täin kor­kea. Pelk­kä rän­sis­ty­nyt ul­ko­nä­kö tai ro­mah­ta­mis­pis­tees­sä ole­va ul­ko­ra­ken­nus ei usein rii­tä.

Tam­mi­kuus­sa 2025 voi­maan tul­lut uu­si ra­ken­ta­mis­la­ki hie­man hel­pot­taa pur­ku­lu­pien myön­tä­mis­tä taan­tu­vil­la seu­duil­la, mut­ta se aut­taa lä­hin­nä ha­luk­kai­ta omis­ta­jia. Se ei an­na kun­nal­le uu­sia työ­ka­lu­ja puut­tua ti­lan­tee­seen, jos­sa omis­ta­ja on pas­sii­vi­nen, va­ra­ton tai ta­voit­ta­mat­to­mis­sa.

On­gel­man ydin pii­lee kui­ten­kin ra­has­sa ja by­rok­ra­ti­as­sa. Kun kun­ta an­taa omis­ta­jal­le mää­räyk­sen, mut­ta mi­tään ei ta­pah­du, sil­lä on kak­si kei­noa pa­kot­taa omis­ta­jaa toi­mi­maan: uh­ka­sak­ko tai teet­tä­mi­suh­ka. Mo­lem­mat vaih­to­eh­dot aja­vat kun­nan han­ka­luuk­siin.

Jos kun­ta aset­taa uh­ka­sa­kon ja omis­ta­ja ei si­tä­kään mak­sa, sak­ko me­nee pe­rin­tään. Mut­ta pe­rin­näl­lä saa­dut ra­hat ti­li­te­tään val­ti­ol­le. Kun­ta, joka on teh­nyt kai­ken työn – tar­kas­tuk­set, lau­sun­not, pää­tök­set ja pa­pe­ri­so­dan – ei saa sent­ti­ä­kään, vaan jää mak­sa­maan it­se kaik­ki pro­ses­sis­ta ai­heu­tu­neet ku­lut. Uh­ka­sa­kon käyt­tä­mi­nen on kun­nal­le siis ai­na ta­lou­del­li­ses­ti tap­pi­ol­li­nen han­ke. Mikä kan­nus­tin kun­nal­la on käyn­nis­tää kal­lis pro­ses­si, jon­ka ai­noa hyö­ty­jä on val­ti­on kas­sa?

Toi­nen vaih­to­eh­to, teet­tä­mi­suh­ka, on vie­lä ris­ki­alt­tiim­pi. Täs­sä mal­lis­sa kun­ta uh­kaa teet­tää pur­ku­työn omis­ta­jan las­kuun. Jos omis­ta­ja ei toi­mi, kun­ta ti­laa ja mak­saa pur­ku-ura­kan, joka voi mak­saa kym­me­niä tu­han­sia eu­ro­ja. Tä­män jäl­keen kun­ta yrit­tää pe­riä ku­lu­ja omis­ta­jal­ta. Jos omis­ta­ja on va­ra­ton pe­ri­kun­ta tai yk­si­tyis­hen­ki­lö, jol­la ei ole mi­tään tu­lo­ja, kun­ta ei saa ra­ho­jaan kos­kaan ta­kai­sin. Pie­nel­le kun­nal­le täl­lai­nen kym­me­nien tu­han­sien eu­ro­jen tap­pio on mer­kit­tä­vä is­ku bud­jet­tiin. Ris­ki on lii­an suu­ri.

Tämä jär­jes­tel­mä luo voi­mak­kaan kan­nus­ti­men ol­la te­ke­mät­tä mi­tään. On hel­pom­paa ja ta­lou­del­li­ses­ti tur­val­li­sem­paa kat­sel­la vie­res­tä ra­ken­nus­ten la­ho­a­mis­ta kuin läh­teä mu­kaan hal­lin­nol­li­seen ja ta­lou­del­li­seen uh­ka­pe­liin Kun vi­ral­li­set kei­not on teh­ty näin te­hot­to­mik­si, on­gel­ma pois­tuu usein vas­ta, kun ra­ken­nus tu­hou­tuu esi­mer­kik­si tu­li­pa­los­sa, jon­ka jäl­keen se on pak­ko pur­kaa tur­val­li­suus­syis­tä.

Ti­lan­ne ei ole kes­tä­väl­lä poh­jal­la. Kun­tam­me tar­vit­se­vat to­del­li­sia työ­ka­lu­ja, ei­vät ta­lou­del­li­sia an­so­ja. Rat­kai­su ei löy­dy Par­ka­non, Kih­ni­ön tai Kar­vi­an hal­lin­nos­ta, vaan edus­kun­nas­ta. Lain­sää­tä­jien on kor­jat­ta­va tämä jär­jes­tel­män sel­keä va­lu­vi­ka.

Kak­si help­poa kor­jaus­lii­ket­tä oli­si:

Uh­ka­sa­kot kun­nil­le: Muu­te­taan la­kia si­ten, et­tä kun­nan mää­rää­mät ja pe­ri­mät uh­ka­sa­kot ti­li­te­tään val­ti­on si­jaan kun­nal­le it­sel­leen. Tämä kat­tai­si pro­ses­sin ku­lu­ja ja loi­si ai­toa kan­nus­tin­ta val­voa ra­ken­nus­kan­nan kun­toa.

Tu­kea teet­tä­mi­suh­kaan: Luo­daan val­ti­on tu­ki­me­ka­nis­mi tai ra­has­to, jos­ta kun­nat voi­si­vat ha­kea kor­vaus­ta teet­tä­mi­su­han ku­luis­ta, mi­kä­li nii­tä ei saa­da pe­rit­tyä mak­su­ky­vyt­tö­mäl­tä omis­ta­jal­ta. Tämä pois­tai­si kun­nil­ta koh­tuut­to­man ta­lou­del­li­sen ris­kin.

Mik­si an­tai­sim­me ar­vok­kaan mai­se­man ar­peu­tua vain sik­si, et­tä lain­sää­dän­tö on huo­no? Huo­men­ta kun­ta- ja alu­e­mi­nis­te­ri An­na-Kai­sa Iko­nen!

Jaak­ko Ry­ti­lä