Otan omal­ta osal­ta­ni kan­taa myös kou­lu­kiu­saa­mis­kes­kus­te­luun. Olen hy­vin su­rul­li­nen, et­tä vuo­sien myö­tä ti­lan­ne Par­ka­nos­sa ei ole ko­hen­tu­nut.

Kär­sin päi­vit­täi­ses­tä hen­ki­ses­tä vä­ki­val­las­ta ja ni­mit­te­lys­tä ylä­as­teel­la Par­ka­nos­sa 20 vuot­ta sit­ten. Ää­ne­käs ni­mit­te­ly oli päi­vit­täis­tä vä­li­tun­neil­la, kou­lu­mat­koil­la ja ajoit­tain op­pi­tun­neil­la. Ni­mit­te­ly liit­tyi kos­meet­ti­seen on­gel­maan ham­pais­sa, joka ai­kui­suu­den kyn­nyk­sel­lä kor­jat­tiin.

Poi­kien käyt­täy­ty­mi­seen ei ku­kaan ai­kui­nen puut­tu­nut mil­lään ta­val­la ja kou­lu­yh­tei­sös­sä opit­tu il­ma­pii­ri oli sel­lai­nen, et­tä tämä on ikään kuin elä­mään kuu­lu­va luon­nol­li­nen asia. On vai­kea us­koa, et­tei ää­ne­käs­tä ni­mit­te­lyä ku­kaan ai­kui­nen oli­si kuul­lut tai huo­man­nut. Kiu­saa­mi­sen vai­ku­tuk­sil­ta suo­ja­si hyvä kou­lu­mo­ti­vaa­tio ja ys­tä­vyys­suh­teet.

Toi­min täl­lä het­kel­lä psy­ko­lo­gi­na ja psy­ko­te­ra­peut­ti­na ja tör­mään usein kou­lu­kiu­saa­mi­sen ai­heut­ta­miin haa­voi­hin ai­kui­sil­la asi­ak­kail­la­ni.

Las­ten ja nuor­ten maa­il­mas­sa il­me­nee sel­lais­ta käyt­täy­ty­mis­tä, mi­hin ai­kuis­ten työ­e­lä­mäs­sä puu­tut­tai­siin no­pe­as­ti voi­mak­kain ra­ken­teel­li­sin kei­noin. Näin tu­li­si ol­la myös las­ten ja nuor­ten koh­dal­la.

Hil­jai­nen vai­ke­ne­mi­nen ja sil­mien sul­ke­mi­nen täl­tä il­mi­öl­tä te­kee on­gel­mal­li­ses­ta käyt­täy­ty­mi­ses­tä hy­väk­syt­tä­vää ja luon­nol­lis­ta. Kiu­saa­mi­nen vaa­tii en­nen muu­ta ai­kui­sil­ta us­kal­lus­ta näh­dä ja kuul­la, mitä to­del­la ta­pah­tuu. Mi­ten nuo­ret pu­hu­vat toi­sil­leen ja kuka jä­te­tään ul­ko­puo­lel­le. Han­ke­pu­he ja me­ne­tel­mät tar­jo­a­vat am­mat­ti­lai­sel­le etäi­syyt­tä ja suo­jaa.

Ti­lan­ne vaa­tii ai­kui­sil­ta us­kal­lus­ta koh­da­ta myös ne kei­not­to­muu­den ja ah­dis­tuk­sen­kin tun­teet, jot­ka he­rää­vät sil­loin, kun al­tis­tum­me ai­kui­se­na to­del­la koh­taa­maan lap­sen kär­si­mys ja ti­lan­tei­den mo­ni­mut­kai­suus.

Läh­tö­koh­ta­na on, et­tä kiu­saa­mis­ta ja sen vai­ku­tuk­sia ei saa kos­kaan vä­hä­tel­lä.

Rii­na Taa­vit­sai­nen
psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti