Vuon­na 2005 kau­pun­gin­joh­ta­ja oli Kar­ja­lai­nen, val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Lam­min­mä­ki, hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja La­ho­luo­ma. Val­tuus­tos­sa vai­kut­ti tut­tu­ja ni­miä: Häy­ry­nen, Met­to­mä­ki, Salo, Uo­ti­la, Lan­net­ta, Ojen­nus.

Mie­lee­ni on al­ku­vuo­sil­ta jää­nyt kak­si lau­sah­dus­ta: La­ho­luo­man ”pu­hu­taan nyt, kun pu­hut­taa” ja Lan­net­tan ”jos tämä meno jat­kuu, me ol­laan koh­ta maan­tiel­lä!”

Kop, kop, kop. ”Kau­pun­gin­val­tuus­ton ko­kous al­kaa.” Puhe kuu­lui leh­te­reil­le as­ti il­man mik­ro­fo­ne­ja. Val­tuu­te­tut nou­si­vat sei­so­maan pi­tä­es­sään pu­heen­vuo­ron. Tun­tui ar­vok­kaal­ta.

Kun­nal­lis­neu­vos Lam­min­mä­ki neu­voi mei­tä tuo­rei­ta val­tuu­tet­tu­ja, et­tä hal­lin­to­sään­tö pi­tää osa­ta ul­koa, sit­ten voi pär­jä­tä täs­sä tou­hus­sa. It­se koin uu­te­na val­tuu­tet­tu­na, et­tä van­hat kon­ka­rit sai­vat tou­hun tun­tu­maan ih­meel­li­sel­tä.

En­sim­mäi­nen kau­pun­gin­val­tuus­ton ko­kouk­se­ni kes­ti yli kuu­si tun­tia. Se oli jär­jes­täy­ty­mis­ko­kous, jos­sa Ojen­nus ja Nie­men­maa ää­nes­tyt­ti­vät kaik­ki pää­tök­set. Ko­kouk­sen jäl­keen ajoin vie­lä Hel­sin­kiin töi­hin ko­vas­sa lu­mi­py­rys­sä. Lan­net­ta tuli kyy­dis­sä­ni, ja meil­lä oli mu­ka­vat ju­tut.

Kau­pun­gin­val­tuus­ton esi­tys­lis­ta toi­mi­tet­tiin pos­tin kaut­ta rus­ke­as­sa kir­je­kuo­res­sa nel­jä päi­vää en­nen ko­kous­ta. Jos­kus nii­tä ja­et­tiin kii­reel­lä kau­pun­gin työn­te­ki­jöi­den toi­mes­ta, et­tä eh­dit­tiin tär­ke­än asi­an vuok­si kut­sua ko­kous lail­li­ses­ti kool­le. Hy­viin ta­poi­hin kuu­lui ava­ta kir­je­kuo­ri en­nen val­tuus­to­sa­liin saa­pu­mis­ta.

Lau­ta­kun­ta­työs­sä olen ol­lut mu­ka­na ym­pä­ris­tö-, tek­ni­nen- ja tar­kas­tus­lau­ta­kun­nas­sa. Kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa ta­va­taan usein käyt­tää ni­mi­tys­tä asi­an­tun­ti­ja­lau­ta­kun­ta.

Asi­an­tun­ti­ja­lau­ta­kun­nan syn­typ­ro­ses­si: lau­ta­kun­taan va­lit­ta­van yk­sit­täi­sen jä­se­nen: 1. on ol­ta­va kul­loin­kin oi­ke­as­ta puo­lu­ees­ta, 2. on ol­ta­vaa oi­ke­aa su­ku­puol­ta, 3. hä­nen va­lin­nal­leen on ol­ta­va ”työn­töä” omas­ta puo­lu­ees­ta, 4. hä­nel­lä oli­si hyvä ol­la it­sel­lä ”ve­toa” ky­sei­seen lau­ta­kun­taan, 5. mie­ti­tään on­ko hen­ki­löl­lä ”kom­pe­tens­sia” teh­tä­vään.

Ryh­mä­ku­ri on pois­tu­nut val­tuus­to­ryh­mien toi­min­nas­ta. Kyl­läs­te­tyn puun polt­to­lai­tok­sen tii­moil­ta osal­lis­tuin ai­ka­naan to­del­li­seen junt­ta­ko­kouk­seen. Ryh­mäs­sä­ni mei­tä oli muu­ta­ma, jot­ka ei­vät kan­nat­ta­neen lai­tok­sen ra­ken­ta­mis­ta Par­ka­noon. Tun­ti­kau­pal­la asi­aa vat­vot­tiin, ja an­noim­me lo­pul­ta pe­rik­si. Puo­lus­tin sit­ten ”to­ril­la” tätä pää­tös­tä ja sain ko­vaa kri­tiik­kiä. Kui­ten­kin edus­kun­ta­vaa­lien al­la ryh­mäm­me mie­li­pi­de muu­tet­tiin. Meni tur­ha työ huk­kaan!

Kun­nal­li­nen pää­tök­sen­te­ko on oma jut­tun­sa täs­sä maa­il­mas­sa. Se ei mene niin kuin yk­si­tyi­se­lä­mäs­sä, se ei mene niin kuin yri­tys­maa­il­mas­sa. Se me­nee omia tei­tään ja osin kuin omal­la pai­nol­laan. Olen tätä ih­met­tä saa­nut kat­soa 20 vuot­ta. Osaan sen hal­lin­to­sään­nön nyt lä­hes yh­tä hy­vin kuin kun­nal­lis­neu­vos Häy­ry­nen, joka luki hal­lin­to­sään­töä ul­ko­muis­tis­ta val­tuus­ton ko­kouk­sis­sa.

50 vuotta elämää

Syn­nyin huh­ti­kuun 11. päi­vä­nä 1975 par­ka­no­lai­sen me­tal­li­mie­hen per­hee­seen kak­sos­puo­lik­kaa­na. Kä­vin pe­rus­kou­lun ja lu­ki­on Par­ka­nos­sa ja sil­tä poh­jal­ta pon­nis­tin yli­o­pis­toon. Ri­kas­tut­ta­va vai­he elä­mäs­sä­ni oli ai­ka Ou­lus­sa, kun opis­ke­lin dip­lo­mi-in­si­nöö­rik­si.

Tu­lin töi­hin Par­ka­noon, ja lä­hes koko työ­u­ra­ni olen teh­nyt Par­ka­nos­sa eri­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä. Vaik­ka työs­ken­te­lin het­ken pää­kau­pun­ki­seu­dul­la, ih­mi­sen ko­koi­nen Par­ka­no veti kui­ten­kin pi­dem­män kor­ren. Par­ka­nos­sa on kaik­ki, mitä ih­mi­nen tar­vit­see.

Par­ka­nos­ta sain rin­nal­le­ni rak­kaan puo­li­son, jon­ka kans­sa olem­me ja­ka­neet elä­mäm­me ilot ja su­rut jo yli 20 vuot­ta. Lap­sia on siu­nat­tu seit­se­män. Vaik­ka ar­ki on ol­lut työn­täy­teis­tä, se on ol­lut myös pal­kit­se­vaa. Ko­et­te­le­muk­set, jot­ka olem­me ko­ke­neet, ovat vain lu­jit­ta­neet per­het­täm­me ja li­sän­neet kii­tol­li­suut­ta sii­tä, mitä elä­mä on meil­le an­ta­nut.

Nyt on juh­lan ai­ka.

Pert­tu Ko­ves­jär­vi (ps, sit.)
Kun­ta­vaa­lieh­do­kas