Yk­si his­to­ri­oit­si­joi­den pään­vai­va on, et­tä mitä kau­em­mas men­nei­syy­teen kur­ko­te­taan, sitä vä­hem­män ta­val­li­sis­ta ih­mi­sis­tä on saa­ta­vil­la oi­ke­as­taan yh­tään mi­tään tie­toa syn­ty­mä-, vih­ki- ja kuo­li­nai­ko­jen li­säk­si. Jot­ta jäl­kiä oli­si jää­nyt, ar­kie­lä­mää oli­si pi­tä­nyt kir­ja­ta ylös – mie­luus­ti mo­nen eri ih­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta. Kui­ten­kin vie­lä 1900-lu­vun al­ku­vuo­si­kym­me­ni­nä­kin moni suo­ma­lai­nen oli käy­tän­nös­sä kir­joi­tus­tai­do­ton eten­kin syr­jäi­sim­mil­lä seu­duil­la.

Toi­saal­ta joi­tain merk­ke­jä ja mer­kin­tö­jä kan­san sy­vis­tä ri­veis­tä voi löy­tää vaik­ka­pa 1500–1800-lu­ku­jen tuo­mi­o­kir­jois­ta. Sitä so­pii sit­ten toki poh­tia, kuin­ka ta­val­li­ses­ta ih­mi­ses­tä on kyse, mi­kä­li nimi ko­ris­taa oi­keu­sa­si­a­kir­jo­ja.

Sik­si Par­ka­no-Seu­ran uu­tuus­kir­ja on ko­ti­seu­tu­työn ohel­la oi­va teos ja tär­ke­ää työ­tä tu­le­vaa his­to­ri­an­tut­ki­mus­ta var­ten. Li­säk­si te­ok­sen avul­la pys­tyy ta­voit­ta­maan jo nyt jo­tain men­nyt­tä.

Esi­mer­kik­si Vä­es­tö­lii­ton ko­ti­si­sar-kou­lu­tus lop­pui yli 30 vuot­ta sit­ten, mut­ta kir­jan kaut­ta pää­see tu­tus­tu­maan ky­sei­seen am­mat­tiin. Lu­kies­sa ar­tik­ke­lia ase­ma­pääl­lik­kö Pent­ti Jär­ven­si­vus­ta on ny­ky­ti­lan­ne huo­mi­oi­den vai­kea ku­vi­tel­la, et­tä Par­ka­non ase­mal­la on par­haim­mil­laan ol­lut 8 ase­ma­mies­tä, 2 kon­duk­töö­riä, 4 pien­ve­tu­rin­kul­jet­ta­jaa, 2 li­pun­myy­jää ja 1 sii­voo­ja.

Os­mo Mä­ky­sen eli Jäyk­kä-Mä­ky­sen sa­non­to­ja ta­va­tes­sa mie­leen jäi eten­kin tämä: On mat­kaa ja mut­kaa en­nen Par­ka­non put­kaa.

No nyt sitä on ta­kuul­la.

Lau­ra Jo­ki­sa­lo