20 vuot­ta sit­ten oli se ke­vät, kun is­tuin yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa. Kär­ki­ta­voit­tee­ni jo etu­kä­teen­kin oli re­aa­li­ko­kees­sa, jos­sa olin va­rau­tu­nut kir­joit­ta­maan psy­ko­lo­gi­aa, his­to­ri­aa ja fy­siik­kaa. Kun vie­lä yh­tä vas­taus­ta puut­tui, et­sin vih­ko­ses­ta so­pi­vaa tärp­pi­teh­tä­vää. Yk­si fy­sii­kan teh­tä­vä al­koi ku­vauk­sel­la ava­ruu­so­li­os­ta, joka las­keu­tuu len­tä­väl­lä lau­ta­sel­laan maa­han. Tä­män olin tois­tu­vas­ti si­vuut­ta­nut, kos­ka en pi­tä­nyt ast­ro­fy­siik­kaa ydi­no­saa­mi­sa­lu­ee­na­ni. Lo­pul­ta kui­ten­kin jou­duin lu­ke­maan teh­tä­vän ihan ko­ko­naan, ja lo­pus­sa sel­vi­si, et­tä ky­sees­sä oli ihan ta­val­li­ses­ta lii­ke­mää­rä­las­kus­ta, jos­sa siis ava­ruu­so­lio oli ihan vain hä­mäys­tä...

Vii­mei­sen seit­se­män vuo­den ai­ka­na, kun olen ol­lut pois ope­tus­teh­tä­vis­tä, olen kui­ten­kin eri­tyi­ses­ti seu­ran­nut pe­rus­kou­lun ja nyt­tem­min lu­ki­on ly­hy­en ma­te­ma­tii­kan opis­ke­lua lä­hie­täi­syy­del­tä. Olen oi­val­ta­nut, et­tä me ma­te­ma­tii­ka­no­pet­ta­jat olem­me kes­ki­mää­rin mel­ko kie­roa po­ruk­kaa, ja v***umai­sim­mat meis­tä ryh­ty­vät ope­tus­ma­te­ri­aa­lin­te­ki­jöik­si.

Op­pi­kir­jois­sa, kun opis­kel­laan uut­ta asi­aa, ra­ken­ne on hy­vin sa­man­tyyp­pi­nen: en­sin tu­lee muu­ta­ma pe­rus­teh­tä­vä, sit­ten läh­de­tään so­vel­ta­vien teh­tä­vien maa­il­maan. Ja mitä pi­dem­mäl­lä teh­tä­vis­sä ede­tään, sitä enem­män nii­hin tu­lee kir­jan­te­ki­jän toi­nen tois­taan kie­rom­pia ta­po­ja har­haut­taa op­pi­las­ta las­ke­maan vää­rin. To­sin olen tör­män­nyt myös kir­ja­sar­jaan, jos­sa oli oi­ke­as­taan vain pelk­kiä pe­rus­teh­tä­viä, ei­kä se­kään ole hyvä, kos­ka sii­nä kym­pin­las­ki­jat tyl­sis­ty­vät täy­sin ja seis­kan­las­ki­jat luu­le­vat osaa­van­sa mel­kein kai­ken.

Nyt olen läh­te­nyt ope­tus­teh­tä­vään uu­dis­taak­se­ni ma­te­ma­tii­kan ope­tus­ta – omal­ta koh­dal­ta­ni. Lu­es­ke­lin ni­mit­täin – ku­ten jo­kai­nen opet­ta­ja tie­ten­kin te­kee – ope­tus­suun­ni­tel­maa, jos­sa ker­ro­taan, mi­ten ta­voit­tee­na on opis­ke­li­joi­den pe­rus­tai­dot pe­rus­teh­tä­vis­sä. Siis saa­dak­seen ar­vo­sa­nak­si kah­dek­san, op­pi­laan pi­tää osoit­taa osaa­van­sa pe­rus­tai­doil­laan rat­kais­ta pe­rus­teh­tä­viä. Kui­ten­kin yleen­sä ma­te­ma­tii­kan ko­kei­den laa­din­nas­sa käy­te­tään tosi pal­jon pauk­ku­ja sii­hen, et­tä osa­taan ero­tel­la kym­pin, ysin ja ka­sin las­ki­jat toi­sis­taan.

Nyt olen päät­tä­nyt, et­tä sen si­jaan, et­tä käyt­täi­sin ener­gi­aa­ni par­hai­den las­ki­joi­den erot­te­luun toi­sis­taan, kes­ki­tyn­kin ar­vi­oin­nis­sa sii­hen, et­tä vi­to­ses­ta ka­siin las­ki­jat saa­vat ko­keen kaut­ta myös it­se kä­si­tyk­sen omis­ta tai­dois­taan ja sii­tä, mi­hin kan­nat­taa kiin­nit­tää jat­kos­sa huo­mi­o­ta. Ja sit­ten py­rin vie­lä an­ta­maan uu­den mah­dol­li­suu­den osoit­taa op­pi­mis­ta niis­sä asi­ois­sa, jois­sa on ko­kees­sa huo­man­nut pa­ran­ta­mi­sen va­raa. To­dis­tuk­seen tu­le­van ar­vo­sa­nan pi­täi­si kui­ten­kin ker­toa sii­tä, mitä osaa ar­jes­sa ei­kä sii­tä, mitä on on­nis­tu­nut juu­ri ko­e­päi­vään pänt­tää­mään.

It­se­hän täl­lai­se­na ysin­las­ki­ja­na olen ma­te­ma­tii­kan ko­kees­sa usein it­sek­se­ni hi­hi­tel­lyt oi­val­let­tu­a­ni, min­kä je­kun opet­ta­ja on ko­kee­seen pii­lot­ta­nut. Mut­ta ma­te­ma­tii­kan pi­täi­si ol­la ai­ne, jos­ta kaik­ki saa­vat vä­li­nei­tä ar­keen­sa. Ma­te­ma­tiik­kaa siis elä­mää var­ten – ei­kä vain ma­te­ma­tii­kan ko­et­ta. Olen ni­mit­täin ha­vain­nut, et­tä hel­poh­kos­sa­kin ma­te­ma­tii­kan­ko­kees­sa ysin ja kym­pin las­ki­jat kyl­lä kek­si­vät kei­not teh­dä vie­lä vä­hän pa­rem­min, lite bät­t­re.

Jaak­ko Vii­ta­la

PS. Jos seu­raat­te täl­lä kau­del­la TVO­Fia, kuu­ma vink­ki­ni on Hän­ni­sen Riik­ka, joka on myös lu­ki­o­ka­ve­rei­ta­ni, vuot­ta van­hem­pi. Vaik­ka usein ny­ky­ään mu­siik­ki­maa­il­man pin­ta­ker­rok­siin nous­taan pa­ri­kymp­pi­se­nä, mi­nun lu­ki­o­ka­ve­reis­ta­ni moni tun­tuu puh­jen­neen täy­teen kuk­kaan vas­ta näin ne­li­kymp­pi­si­nä. Näis­sä ar­tis­teis­sa ko­ros­tuu sel­lai­nen it­se­tun­te­mus, joka myös kuu­luu ja nä­kyy. Meil­lä on huh­ti­kuus­sa luok­ka­ko­kous. Elas­ti­nen ei pää­se, kun keik­kai­lee Itä­me­ren aal­loil­la sa­maan ai­kaan.