Koko Suo­mi me­nee kiin­ni, ja koko maa­il­ma me­nee kiin­ni. Mut­ta yk­si on ja py­syy. Ni­mit­täin yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set. Kir­joi­tus tah­tia tänä vuon­na lop­pu­pääs­tä vä­hän ki­ris­tet­tiin, mut­ta muu­ten kir­joi­tuk­set to­teu­tet­tiin täy­sin nor­maa­lis­ti…

Ko­ke­laat tu­le­vat si­sään tyh­jään kou­luun ja lii­kun­ta­sa­liin, jos­sa on vain pul­pe­tit. Ni­me­tyil­le ja nu­me­roi­duil­le pul­pe­teil­le tuo­daan vain opet­ta­jan tar­kas­ta­mat vä­li­neet, jois­sa ei saa lu­kea mi­tään. Sit­ten odo­tel­laan, et­tä kel­lo tu­lee yh­dek­sän ja sii­tä on kuu­si tun­tia ai­kaa is­tua ja kir­joit­taa omal­la pul­pe­til­la, yh­des­sä kym­me­nien mui­den sa­mas­sa sa­lis­sa is­tu­vien kans­sa.

Jos ka­ran­tee­ni ai­ka­na ha­lu­aa lä­hi­o­pe­tus­ta jär­jes­tää, niin näin se pi­tää teh­dä: is­tu­taan omil­la ni­me­tyil­lä pai­koil­la kau­ka­na toi­sis­ta, ei saa pu­hua mi­tään ke­nel­le­kään, liik­kua saa vain lu­van kans­sa, yk­si­tel­len, en­nak­ko­tar­kas­te­tuis­sa ja val­vo­tuis­sa ti­lois­sa. Kuu­si tyl­sää val­veil­la­o­lo­tun­tia il­man tu­pak­kaa.

Ja ka­ran­tee­ni­a­jan lä­hi­o­pet­ta­jat ei­vät tie­ten­kään ole vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa op­pi­lai­den kans­sa, pait­si saat­ta­vat hei­dät en­nak­ko­tar­kas­tet­tuun ves­saan.

Mut­ta vaik­ka oli­si ul­ko­na­liik­ku­mis­kiel­to, mik­si yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set pi­tää jär­jes­tää nor­maa­lis­ti?

1) Ei tie­de­tä muu­ta ta­paa. Näin on ai­na (=vuo­des­ta 1853) teh­ty, ja näin tul­laan ai­na te­ke­mään.

2) Kyl­lä­hän näin voi­daan teh­dä, kos­ka täs­sä lä­hi­o­pe­tuk­sen muo­dos­sa vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja tar­tun­ta­mah­dol­li­suut­ta ei oi­ke­as­ti ole.

3) Kos­ka nuor­ten pi­tää saa­da yli­op­pi­las­to­dis­tus, kos­ka sitä tar­vi­taan jat­ko-opin­toi­hin pyr­ki­mi­seen, joka pi­tää ta­pah­tua nor­maa­li­ai­ka­tau­lus­sa, kos­ka… (Hup­sis­ta, tä­hän kir­joit­ta­ja ei kek­si­nyt­kään mi­tään se­li­tys­tä...)

4) Jos dys­to­pia ete­nee täs­tä, nämä saat­toi­vat ol­la vii­mei­set ny­ky­muo­toi­set yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set. Ja sii­nä ta­pauk­ses­sa oli­si hyvä, et­tä tuli jär­jes­tet­tyä vie­lä ne 165. ke­vään yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set, kos­ka puo­li­pyö­re­ään lu­kuun on siis­tim­pi päät­tää.

Het­ki­nen… Ei­hän se nyt noin men­nyt? Jos vuon­na 1853 oli en­sim­mäi­set kir­joi­tuk­set, vuon­na 1862 oli kym­me­nen­net… ja niin vuon­na 2002 oli­si ol­lut sa­dan­net­vii­den­net­kym­me­nen­net ja niin siis 2020 oli­si ol­lut 168:nnet.

Tot­ta. Mut­ta kol­me­na ke­vää­nä 1918, 1940 ja 1942 kat­sot­tiin, et­tä kan­sa­kun­nal­la ja sen nuo­ri­sol­la oli riit­tä­väs­ti muu­ta­kin te­ke­mis­tä, et­tei enää tar­vit­tu yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sia, vaan yli­op­pi­las­to­dis­tuk­set an­net­tiin lu­ki­on suo­ri­tet­tu­jen kurs­sien pe­rus­teel­la.

MOT

Jaak­ko Vii­ta­la