Uu­det val­tuus­tot ovat aloit­ta­neet ne­li­vuo­tis­kau­ten­sa nyt niin Par­ka­nos­sa, Kar­vi­as­sa kuin Kih­ni­ös­sä. En­sim­mäi­si­nä pää­tök­si­nään val­tuus­tot va­lit­si­vat tu­kun luot­ta­mu­se­li­miä sekä niil­le pu­heen­joh­ta­jat. Osas­ta kes­kei­siä paik­ko­ja vään­tö taus­tal­la oli kova, mut­ta sopu löy­tyi. Ni­mi­tyk­set jat­ku­vat vie­lä tu­le­vis­sa kau­pun­gin- ja kun­nan­hal­li­tus­ten ko­kouk­sis­sa. Uu­det val­lan­käyt­tä­jät ovat siis nyt pää­piir­teit­täin sel­vil­lä.

Uu­sien luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ja toi­saal­ta myös van­ho­jen – ken­ties uu­sis­sa eli­mis­sä nyt toi­mi­vien – kan­nat­taa tu­tus­tua huo­lel­la kun­ta­la­kiin, hal­lin­to­sään­töön sekä mui­hin toi­min­taa oh­jaa­viin asi­a­kir­joi­hin. Kun­tien tar­jo­a­ma kou­lu­tus kan­nat­taa hyö­dyn­tää. On tär­ke­ää, et­tä luot­ta­mus­hen­ki­lö tie­dos­taa vai­ku­tus­val­tan­sa mah­dol­li­suu­det ja ka­na­vat. Asi­oi­hin kan­nat­taa pyr­kiä vai­kut­ta­maan jo val­mis­te­lun al­ku­met­reil­tä al­ka­en.

Pal­jon asi­oi­ta on myös vi­ran­hal­ti­joi­den vas­tuul­la, pää­o­sin ope­ra­tii­vi­sia asi­oi­ta. Luot­ta­mus­hen­ki­löi­den on syy­tä tie­dos­taa nämä ra­jat tark­kaan, jot­ta roo­lit py­sy­vät sel­kei­nä.

Pu­heen­joh­ta­jien teh­tä­vä­nä on ko­kous­ten joh­ta­mi­sen li­säk­si edus­taa toi­mie­lin­tä ja sen kaik­kia jä­se­niä sekä edis­tää vuo­ro­pu­he­lua jä­sen­ten kes­ken. Pu­heen­joh­ta­jien vas­tuul­la on myös, et­tä ko­kouk­sien esi­tys­lis­toil­le tu­le­vat asi­at on val­mis­tel­tu huo­lel­la ja mu­ka­na on kaik­ki tar­vit­ta­va tie­to, ku­ten liit­teet. Esi­tys­lis­to­jen ja pöy­tä­kir­jo­jen on pal­vel­ta­va en­nen kaik­kea tie­don­ha­lui­sia kun­ta­lai­sia.

Kau­pun­gin- ja kun­nan­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jat vas­taa­vat laa­jem­min vie­lä po­liit­ti­ses­ta yh­teis­työs­tä. Täs­sä suh­tees­sa edes­sä on iso muu­tos, sil­lä Ylä-Sa­ta­kun­nan kun­nis­sa ku­ta­kin teh­tä­vää hoi­taa nyt uu­si nimi.

Pää­tök­sen­te­ki­jöi­nä pu­heen­joh­ta­jil­la ei kui­ten­kaan ole sen enem­pää val­taa kuin ri­vi­jä­se­nil­lä. Ak­tii­vi­nen ri­vi­jä­sen voi ol­la ai­kaan­saa­va. Vas­ta­e­si­tyk­siä, ää­nes­tyk­siä ja jopa eri­ä­viä mie­li­pi­tei­tä soi­si käy­tet­tä­vän to­tut­tua enem­män. Ne­kin ovat olen­nai­nen osa de­mok­ra­ti­aa. Näin asi­ois­ta eri­miel­tä­o­lo tu­lee to­den­ne­tuk­si.

Juk­ka Huik­ko