Maarit Lehto-Alatalo
Karvia
Pienestä pitäen jääkiekkoa seurannut Ville Käkelä viilettää nykyisin itsekin joukkueessa jäällä. Näkövammaisena syntynyt Käkelä lähti pyydettäessä mukaan näkövammaiskiekon historian ensimmäiseen SM-sarjaan. Hän pelaa joukkueessa Red Devils, joka voitti Suomen mestaruuden toukokuussa.
Mestaruus ratkottiin kolmena turnausviikonloppuna Espoossa Tapiolan Harjoitusareenalla. Loppuottelussa Red Devils kukisti Yellow Stonesin maalein 7–2. Käkelä ei kuitenkaan pelannut finaaliottelussa.
Käkelää osattiin pyytää mukaan harrastukseen, kun hän oli aikaisemmin osallistunut näkövammaisten viikonloppuleireille Pajulahden urheiluopistossa.
Sarjassa pelasi kaudella kolme joukkuetta. Joukkueissa oli mukana eri-ikäisiä lapsia, nuoria sekä aikuisia naisia ja miehiä.
– On mukava pelata omantasoisten harrastajien kanssa. Joukkueessamme on hyvä huumori. Mukaan oli helppo mennä, kun vastaanotto oli hyvä ja kokeneemmat opastivat lajin pariin. Valmentajatkin ovat mukavia, Ville Käkelä sanoo.
27-vuotias SM-kultamitalisti aikookin jatkaa pelaamista ensi kaudella.
Pitkän matkan takia Käkelä osallistuu vain viikonloppuina käytäviin peleihin Espoossa ja niihinkin mahdollisuuksien mukaan. Viikolla pidettäviin treeneihin hän ei pysty osallistumaan. Sama tilanne on osalla joukkuekavereista.
Käkelä toivookin, että näkövammaiskiekko yleistyisi ja pelaamaan pääsisi myös lähitienoolla.
Veli pelaa samassa joukkueessa
Näkövammaiskiekossa käytetään jääkiekkoa, joka on metallinen ja totuttua suurempi kooltaan. Kiekon sisällä on kolme kutia, joista liikuteltaessa lähtee kova ääni. Ilman tätä pelaaminen ei olisikaan mahdollista.
– Kiekon täytyy pitää kovaa ääntä, koska maalivahti on sokea. Kentällä sen sijaan voi olla eritasoisesti näkeviä pelaajia, Käkelä kertoo.
Näkövammaisten jääkiekossa pelataan kolme erää, jotka ovat kestoltaan 15 minuuttia. Vartalotaklaukset on kielletty. Kiekkoa tavoitellessaan pelaajat saavat kuitenkin työntää toisiaan tai nojata toisiinsa.
Perhe tukee Ville Käkelän harrastusta. Itse asiassa hänen veljensä Juho Käkelä pelaa samassa joukkueessa, sillä mukana voi olla myös näkeviä pelaajia. Sääntöjen mukaan joukkueessa saa olla yksi näkevä pelaaja kerrallaan kentällä.
Pelaajien isä Pekka Käkelä puolestaan on mukana harrastuksessa "kaikessa muussa".
Espoossa pelit ovat joko yhtenä tai kahtena päivänä viikonloppuisin. Kaksipäiväiset ottelut tarkoittavat hotelliyöpymistä.
Treeneihin Ville Käkelä ei osallistu, mutta ennen peliviikonloppua joukkue pitää noin tunnin mittaisen puhelinpalaverin. Puhelussa käydään läpi tulevan pelin odotukset ja fiilikset ylipäätään.
Tutuissa paikoissa pärjää hyvin
Ville Käkelä näkee jonkin verran vasemmalla silmällään. Lukeminenkin onnistuu lähietäisyydeltä.
Käkelä kuuluu Satakunnan Näkövammaiset ry:n hallitukseen. Hän toimii yhdistyksessä myös nuorisovastaavana. Hankaluutena on se, etteivät näkövammaiset nuoret ole erityisen aktiivisia yhdistystoiminnassa.
– Olen yrittänyt järjestää nuorille esimerkiksi tapahtumaa. Etsin nuorten jäsenten yhteystietoja ja lähetin kyselyjä, mutta en saanut vastauksia, Käkelä harmittelee.
Jääkiekon lisäksi Käkelä kuntoilee lenkkeilemällä ja uimalla. Hän pystyy liikkumaan hyvin tutuissa paikoissa, kuten kotikylän kävelyväylillä ja tutuksi käyneessä Kauhajoella uimahallissa. Viime talvena hän innostui pitämään kuntoaan yllä myös omalla paikkakunnalla ulkojäällä.
Käkelä on saanut lisäpontta jääkiekkoharrastukseen, kun on huomannut pärjäävänsä joukkueessa.
Porin Ässiä kannattava pelaaja työskentelee Karvian Salessa. Hän purkaa kuormia eli täyttää hyllyjä ja palvelee asiakkaita, mutta kassalla hän ei työskentele.
– Viikonloppuisin ei ole töitä, joten työ ei haittaa harrastuksiani, Ville Käkelä tuumaa.