Arto Tuominen kommentoi Ylä-Satakunnan haastattelussa (YS 27.9.2026), että kesän ITE-keskustelu kuvasti ahdasmielisyyttä ja kapea-alaista maailmankuvaa.
Mielestämme tämä yksinkertaistaa keskustelua. Emme vastusta ITE-taidetta emmekä taiteilijoiden vapautta.
ITE-taide on tuonut Parkanoon näkyvyyttä, keskustelua ja omaleimaisuutta, mistä kuuluu kiitos niin taiteilijoille kuin näyttelyn järjestäjille.
Kesän keskustelussa kysymyksemme oli toinen: missä kulkee taiteellisen vapauden ja kaupungin järjestämän julkisen näyttelyn vastuun raja?
Myös julkisen näyttelyn valintaperusteista pitää voida keskustella.
Kun teos tuodaan kaupungin julkiseen näyttelyyn, on perusteltua kysyä, millä perusteilla teokset valitaan ja kuka valinnoista vastaa.
Jos teoksessa on tunnistettavia viittauksia ajankohtaiseen politiikkaan tai poliittisiin henkilöihin, on luonnollista, että se herättää keskustelua. Kriittinen keskustelu ei ole sensuuria. Jotain teosta voidaan myös pitää räävittömänä ja kyseenalaistaa sen sopivuus katukuvaan.
Pidämme ongelmallisena sitä, että tällaiset kysymykset leimataan ahdasmielisyydeksi. Taiteen pitää saada provosoida, mutta myös julkisen näyttelyn valintaperusteista pitää voida keskustella.
Tuomiselle myönnettiin kesällä Santeri Alkio -mitali hänen pitkäaikaisesta työstään ITE-taiteen parissa. Tämä ei tietenkään osoita, että näyttelyvalinnat olisivat olleet poliittisia. Se herättää kuitenkin perustellun kysymyksen: Millä periaatteilla julkisen ITE-näyttelyn teokset valitaan, ja miten valinnat suhteutuvat niihin henkisiin, inhimillisiin ja yhteisöllisiin arvoihin, joita Alkion nimeen liittyvällä tunnustuksella halutaan korostaa?
Taiteilijan vapaus on yksi asia. Julkisen näyttelyn valintaperusteet ovat toinen.
Pitää myös osoittaa näyttelyn olevan hintansa väärti ja keskustella sen laajuudesta.
Jari Sammatti (ps)
Kauko Turunen (kd)
Kirjoittajat ovat Parkanon kaupunginvaltuutettuja.