Eh­kä näin vuo­den vaih­tu­es­sa ja val­tuus­to­kau­den lop­pu­suo­ral­la on pai­kal­laan hie­man tar­kas­tel­la men­nei­tä! Val­tuus­to­kau­den al­ku oli eh­kä joil­le­kin, jol­lei jär­ky­tys, niin kui­ten­kin eri­lai­nen al­ku kuin mi­hin oli to­tut­tu. Kol­men val­tuus­to­ryh­män nou­su ta­sa­ver­tai­seen ryh­mä­ko­koon heti pit­kään yk­kös­paik­kaa pi­tä­neen ryh­män jäl­keen oli kai joil­le­kin yl­lä­tys. Tämä ei ole nä­ky­nyt mie­les­tä­ni ai­na­kaan ne­ga­tii­vi­se­na Par­ka­non kau­pun­gin toi­min­nois­sa. Yh­teis­työ on ol­lut koh­tuul­li­sen sau­ma­ton­ta.