Kuu­lem­me lä­hes päi­vit­täin ase­tet­tu­jen sa­lauk­sien pet­tä­mi­ses­tä, tie­toa on pääs­syt vää­ril­le ta­hoil­le. Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on Ju­ma­lan sää­tä­mäl­lä ta­val­la pi­tä­väs­ti sul­jet­tu maa­il­man vii­sail­ta ja yh­tä var­mas­ti avat­tu nöyr­ty­vil­le Jee­suk­sen ris­tin­työs­sä. Täs­tä pää­tök­ses­tä Jee­sus ylis­ti Ju­ma­laa (Matt. 11:26).

Us­ko­via ku­va­taan Ju­ma­lan sa­lai­suuk­sien huo­neen­hal­ti­joi­na. Ris­tin sa­no­ma ei ole ih­mis­ten mu­kais­ta. Tah­dom­me mo­nes­ti it­se osoit­taa tai­vas­kel­poi­sia omia töi­tä. Sen si­jaan, et­tä omis­tai­sim­me Raa­ma­tun vah­vis­ta­man pe­las­tuk­sen lah­jan, yri­täm­me­kin hy­vil­lä töil­läm­me lah­joa Ju­ma­laa, et­tem­me jou­tui­si ka­do­tuk­seen. Ei on­nis­tu, Ju­ma­la ja Jee­sus py­syy koh­dal­lam­me ase­te­tun sa­lai­suu­den ver­hos­sa.

Ko­vat vai­heet koh­taa­vat nii­tä, noin puol­ta suo­ma­lai­sis­ta, jot­ka ovat omak­su­neet ateis­ti­sen tai sii­hen ver­rat­ta­van va­kau­muk­sen. He kiel­tä­vät Ju­ma­lan luo­mis­työn, ja on sa­not­tu, et­tä he jou­tu­vat us­ko­maan vä­hem­män us­kot­ta­vaa, ku­ten ke­hi­ty­so­pin.

Kut­sut­tu, mut­ta hy­lät­ty.

Kos­ka Ju­ma­laa ei voi­da ih­mis­ten ta­val­la pet­tää, pal­jas­tuu to­tuus lo­pul­li­ses­ti kuo­le­man ra­jan toi­sel­la puo­lel­la. Ver­tauk­ses­sa ku­nin­kaan po­jan häis­tä (Matt. 22:11-13) ku­nin­gas me­nee kat­so­maan juh­laan saa­pu­via. Hän ha­vait­see, et­tä yk­si on pääs­syt si­sään il­man hää­vaat­tei­ta! Juh­lan isän­tä te­kee yl­lät­tä­vä ha­vain­ton­sa: hä­nen suu­ril­la uh­rauk­sil­la han­kit­tu ja lä­he­tet­ty hää­pu­ku ei ole­kaan kut­su­tul­le kel­van­nut. Hän on hank­ki­nut oman pu­vun, joka on hä­nen omas­ta mie­les­tään laa­du­kas ja myös kal­lis, osoi­tus kut­su­tun ar­vos­ta. Omat ku­ti­met pal­jas­tu­vat vas­ta sit­ten, kun kal­lis pääl­lys­vaa­te on lai­tet­tu na­rik­kaan. Näin käy, kun tämä mai­nen ma­jam­me pu­re­taan.

Vir­res­sä sa­no­taan: Ei pysy ees­sä Ju­ma­lan kuin seu­raa­jat vain Ka­rit­san.

Oven­var­ti­ja jou­tuu täs­sä huo­noon va­loon. Hä­nen oli käs­ket­ty val­voa (Mk. 13:34). Mi­ten oli mah­dol­lis­ta, et­tei hän kat­so­nut pääl­lys­ta­kin si­sään? Ko­vin moi­tit­ta­vaa, mut­ta täl­lai­sia sitä mo­nes­ti ol­laan. Riit­tää, kun vä­hän on kris­til­li­siä töi­tä ja ul­ko­kuor­ta. Ei kat­so­ta, on­ko tul­lut Jee­sus oven kaut­ta si­säl­le maa­il­mal­ta sa­lat­tuun, us­kon uu­teen olo­ti­laan.

Mah­dol­li­nen lu­ki­ja: Läh­de no­pe­as­ti liik­keel­le ja va­raa it­sel­le­si lah­jak­si an­net­ta­va pää­sy Ka­rit­san hää­a­te­ri­al­le!

As­ko Alk­ki­o­mä­ki

Kar­vi­an hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta