Olen poh­ti­nut Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­maa – mikä teki sii­tä niin eri­tyi­sen? Oli­han tuo­hon ai­kaan ris­tiin­nau­lit­se­mi­nen ylei­nen ran­gais­tus­ta­pa.

Kak­si ryö­vä­riä oli ris­tiin­nau­lit­tu sa­maan ai­kaan Jee­suk­sen kans­sa ja ryö­vä­rien kes­kus­te­lu ris­til­lä an­taa vas­tauk­sen.

Luu­kas 23:40–43.

”Mut­ta toi­nen vas­ta­si ja nuh­te­li hän­tä sa­no­en: Et­kö sinä pel­kää edes Ju­ma­laa, vaik­ka kär­sit sa­maa ran­gais­tus­ta? Me to­sin kär­sim­me oi­keu­den­mu­kai­ses­ti, sil­lä me saam­me, mitä te­kom­me an­sait­se­vat, mut­ta tämä ei ole teh­nyt mi­tään pa­haa. Sit­ten hän sa­noi: Jee­sus, muis­ta mi­nua, kun tu­let val­ta­kun­taa­si. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: To­ti­ses­ti minä sa­non si­nul­le, tänä päi­vä­nä sinä olet kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa.”

Ryö­vä­rit kär­si­vät omis­ta rö­tök­sis­tään, eh­kä hei­dän uh­rin­sa omai­si­neen sai­vat jon­kin­lais­ta oi­keut­ta, mut­ta sil­ti ryö­vä­rien kuo­le­mat ei­vät so­vit­ta­neet mi­tään. Jee­sus oli syn­ni­tön, sik­si Hän pys­tyi kuo­le­mal­laan so­vit­ta­maan mui­den syn­nit.

Jos ryö­vä­reil­le oli­si avau­tu­nut pie­ni­kin pa­ko­mah­dol­li­suus, he oli­si­vat var­mas­ti tart­tu­neet ti­lai­suu­teen. Jee­suk­sen koh­dal­la oli toi­sin – Hän teki kai­ken va­paa­eh­toi­ses­ti. Jee­sus jou­tui kär­si­mään myös­kin sen to­del­li­suu­den mil­tä tun­tuu kun yh­teys Isään on kat­ken­nut.

Mar­kus 15:34: ”Yh­dek­sän­nel­lä tun­nil­la Jee­sus huu­si ko­val­la ää­nel­lä: Elo­hi, Elo­hi, lema sa­bak­ta­ni? Se on kään­net­ty­nä: Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si hyl­kä­sit mi­nut?”

Niin kuin kir­joi­tet­tu on, kir­joi­tuk­set to­teu­tu­vat: Isä he­rät­ti Poi­kan­sa kuol­leis­ta ja Hän on nyt Isän oi­ke­al­la puo­lel­la tai­vaan kirk­kau­des­sa ru­koi­le­mas­sa omien­sa puo­les­ta.

Tär­keä aja­tus: ih­mis­tä ei hyö­dy­tä, vaik­ka hän tun­ti­si Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sia ja kä­vi­si hen­gel­li­sis­sä ti­lai­suuk­sis­sa sil­loin täl­löin, jos hän ei ym­mär­rä ja koe tar­vit­se­van­sa Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­tä omaan elä­mään­sä. Vas­ta sit­ten sil­mät, kor­vat ja sy­dän avau­tu­vat ym­mär­tä­mään, jos ko­kee tar­vit­se­van­sa. Tar­vit­se­va ih­mi­nen ha­lu­aa vas­taa­not­taa.

Toi­nen ryö­vä­reis­tä näki oman syn­ti­syy­ten­sä Jee­suk­sen py­hyy­den va­los­sa ja ym­mär­si mis­tä poh­jim­mil­taan on kyse. Eh­kä saa­tat aja­tel­la: No, hän oli ryö­vä­ri, kyl­lä sel­lai­nen so­vi­tus­ta tar­vit­see­kin. Raa­mat­tu ei kui­ten­kaan tue tätä aja­tus­ta.

Room.kir­je 3:23: ”Sil­lä kaik­ki ovat syn­tiä teh­neet ja ovat Ju­ma­lan kirk­kaut­ta vail­la”

Jos py­säh­dyit ja luit tä­män kir­joi­tuk­sen, mut­ta to­te­sit: ”Mi­nua ei kiin­nos­ta, ei saa­nut mi­nua va­kuut­tu­maan”. Kos­ka kui­ten­kin luit kir­joi­tuk­sen, niin mik­si et te­ki­si nyt toi­sin?

Voit huo­kais­ta ylös­päin Jee­suk­sen ni­mes­sä Isäl­le: ”Avaa mi­nun ym­mär­ryk­se­ni kä­sit­tä­mään, mis­tä Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­mas­sa on kyse”. Us­kon, et­tä ru­kouk­see­si vas­ta­taan ja tu­let tie­tä­mään mitä tar­vit­set.

Rit­va Ju­ha­la

Kar­vi­an Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta