Otin en­sim­mäis­tä luok­kaa käy­vän poi­ka­ni kans­sa äk­ki­läh­dön Tur­ku-Tuk­hol­ma-ris­tei­lyl­le hiih­to­lo­ma­vii­kon al­ka­jai­sik­si. Ke­lien puo­les­ta oli­si ai­van hy­vin voi­nut aja­tel­la syys­lo­man lä­hes­ty­vän. Myrs­ky on­nek­si laan­tui so­pi­vas­ti en­nen läh­töä. Lo­ma­se­son­kien ris­tei­lyt ovat sii­tä mu­ka­via, et­tä tuol­loin mat­kas­sa on yleen­sä pal­jon lap­si­per­hei­tä ja hie­man vä­hem­män re­mu­po­ru­koi­ta. Myös lap­sil­le suun­nat­tua oh­jel­maa on yl­lin kyl­lin.

Kos­ka it­sel­lä­ni oli teh­tä­vä­nä lä­hin­nä läs­nä- ja mu­ka­na­o­lo, jäi ai­kaa ha­vain­noi­da ym­pä­ris­töä ja mui­ta ih­mi­siä. Tal­ven ajan olen työn puo­les­ta tan­kan­nut Kei­häs­mat­kat-te­le­vi­si­o­sar­jaa, jota oli tar­jol­la nyt li­ve­nä rei­lun vuo­ro­kau­den ajan.

Me­no­mat­kal­la nuo­ri mies yl­lät­ti ka­ve­ri­po­ruk­kan­sa ker­to­mal­la liit­ty­neen­sä kirk­koon. Kes­kus­te­lu­na­vaus he­rät­ti kol­mi­kon ta­ka­na ol­leen se­ni­o­ri­po­ru­kan. Il­meet oli­vat mel­koi­sia, kun nuo­ri se­lit­ti liit­ty­vän­sä kirk­koon vain muu­ta­mak­si vii­kok­si. Näin hän väit­ti saa­van­sa kum­mi­to­dis­tuk­sen seu­ra­kun­nal­ta ja täyt­tä­vän­sä van­hem­pien esit­tä­män toi­veen, mut­ta ei jou­du ve­rol­le pan­nuk­si.

Per­he­mat­kat vie­vät tun­ne­tus­ti van­hem­pien her­mot ko­e­tuk­sel­le. Tämä tuli to­den­ne­tuk­si heti ter­mi­naa­lis­sa, sil­lä leik­ki­pai­kal­la oli kuul­ta­vis­sa en­sim­mäi­set kiuk­kui­set tu­hah­duk­set.

Jo­not­ta­mi­nen on yk­si ris­tei­ly­jen jut­tu. Var­si­nai­nen näy­tös näh­tiin ryn­nit­tä­es­sä lai­vaan, kun pari se­ni­o­ria kah­la­si vas­ta­vir­taan var­mis­ta­maan, et­tä me­ne­vät­hän he oi­ke­as­ta oves­ta lai­vaan si­sään. Koh­ta ha­vait­ta­vis­sa oli jo seu­raa­va jono. Il­lan buf­fet-kat­taus odot­ti ja kii­rei­sim­mät eit­tä­mät­tä olet­ti­vat, et­tä ruo­ka saat­taa lop­pua kes­ken. Tätä ole­tus­ta to­dis­ti myös en­sim­mäi­sen lau­ta­sel­li­sen muo­na­mää­rän suu­ruus.

Il­lan hui­pen­si täh­ti­ar­tis­ti Ben­ja­min, jon­ka ni­men olin kyl­lä kuul­lut, mut­ta jon­ka mu­sii­kil­li­ses­ta mer­ki­tyk­ses­tä en ole va­kuut­tu­nut vie­lä­kään. Täs­sä vai­hees­sa näh­tiin en­sim­mäi­set "sei­väs­mat­ka­lai­set". On­nek­si sen ver­ran hä­ve­li­äi­nä, et­tei­vät rien­tä­neet vie­lä la­val­le las­ten kes­kel­le, vaan tyy­tyi­vät baa­rin ta­ka­o­sas­sa jo­raa­maan.

Aa­mu­pa­la al­koi oi­kein rau­hal­li­ses­ti, sil­lä lä­hi­pöy­tiä oli val­loi­tet­tu ai­no­as­taan kak­sin kap­pa­lein. Rau­hal­li­suus lop­pui sii­hen paik­kaan, kun kau­im­mai­ses­sa pöy­däs­sä al­koi hyt­ti­ko­men­nuk­sel­la uhit­te­lu. Sama tau­ti le­vi­si lo­pul­ta sii­hen toi­seen­kin pöy­tään.

Per­he­tun­nel­mien ki­ris­ty­mi­nen oli ha­vait­ta­vis­sa myös las­ten leik­ki­huo­nees­sa. Aa­mun käyn­nil­lä erään per­heen isä käs­kyt­ti puo­li­so­aan suo­ra­sa­nai­ses­ti päi­vä­oh­jel­man suun­nit­te­lus­ta. Il­ta­päi­väl­lä ase­tel­mat oli­vat muut­tu­neet: nyt isä kuun­te­li ja äi­ti ko­men­si.

En­nen sa­ta­maa näim­me myös hä­net, joka oli ot­ta­nut muu­ta­man lii­kaa. Ja myös hä­net, jol­ta hep­poi­set ties­kuin­ka­mo­net­ta ker­taa käy­tös­sä ol­leet kal­ja­kär­ryt pet­ti­vät al­ta. Vain yk­si kori lii­kaa?

Tu­rus­sa ju­naan hyp­pä­si jo kun­non poh­jat ot­ta­neet isä ja poi­ka. Oli­vat tuo­neet po­jan au­ton Tur­kuun ja nyt al­koi rat­toi­sa pa­luu­mat­ka Ro­va­nie­mel­le. Is­tut­te ju­naan, otat­te pie­net ja koh­ta olet­te jo pe­ril­lä...

Juk­ka Huik­ko