Vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä yhä use­am­man työ on muut­tu­nut pai­kal­laan py­sy­väk­si si­sä­työk­si. Koko työ- tai kou­lu­päi­vä saat­taa ku­lua sa­mal­la tuo­lil­la, tie­to­ko­neen ää­res­sä is­tu­en. Vir­tu­aa­li­maa­il­ma voi huo­maa­mat­ta vie­dä suu­ren osan va­paa-ajas­ta. Liik­ku­mat­to­muus on li­sään­ty­nyt ja sen pe­lä­tään joh­ta­van kan­san­ter­vey­den ra­pau­tu­mi­seen sekä ter­vey­den­hoi­to­ku­lu­jen mer­kit­tä­vään kas­vuun.

Useis­sa tut­ki­muk­sis­sa on ha­vait­tu lä­hi­luon­non mer­ki­tys liik­ku­mi­sen ak­ti­voi­ja­na: mitä lä­hem­pä­nä ja mitä laa­jem­pi vi­her-

alue on, sitä enem­män asuk­kaat liik­ku­vat. Päi­vit­täi­nen ul­koi­lu on eri­tyi­sen tär­ke­ää lap­sil­le, iäk­käi­den toi­min­ta­ky­vyl­le ja jopa ai­vo­ter­vey­del­le.

Ko­ro­na­vi­rus on saa­nut kan­sa­lai­set liik­keel­le; kan­sal­lis­puis­tot täyt­ty­vät kau­pun­ki­lai­sis­ta. Mei­dän par­ka­no­lais­ten ei ole pak­ko läh­teä Seit­se­mi­seen jo­not­ta­maan luon­toon pää­syä – tääl­lä luon­to al­kaa mel­kein jo­kai­sen ta­ka­pi­hal­ta. Luon­nos­sa oles­ke­lul­la ja liik­ku­mi­sel­la on mo­nia po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia hy­vin­voin­tiin ja ter­vey­teen. Moni ko­kee vi­he­rym­pä­ris­tön rau­hoit­ta­van ja vä­hen­tä­vän stres­siä. Tut­ki­muk­set ovat osoit­ta­neet, et­tä ky­sees­sä ei ole pelk­kä oma tun­te­mus, vaan luon­to­lii­kun­ta alen­taa mi­tat­ta­vas­ti ve­ren­pai­net­ta ja stres­si­hor­mo­nien mää­rää eli­mis­tös­sä.

Kroo­ni­set tu­leh­dus­pe­räi­set sai­rau­det ovat li­sään­ty­neet te­ol­lis­tu­nees­sa maa­il­mas­sa. Ny­ky­ään ar­vel­laan, et­tä ter­veys edel­lyt­tää kon­tak­tia mo­ni­muo­toi­seen luon­toon ja sen hy­viin mik­ro­bei­hin. Mitä mo­ni­muo­toi­sem­mas­sa ym­pä­ris­tös­sä eläm­me, sitä mo­ni­muo­toi­sem­mak­si muo­dos­tuu eli­mis­töm­me mik­ro­bis­to. Kau­pun­kiym­pä­ris­tös­tä puut­tuu te­ki­jöi­tä, joi­ta im­muu­ni­jär­jes­tel­mä tar­vit­see py­sy­äk­seen ta­sa­pai­nos­sa. Ti­lan­net­ta voi kor­ja­ta luon­to­lii­kun­nan avul­la, jol­la on to­det­tu ole­van po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia im­muu­ni­puo­lus­tuk­seen.

Lap­suu­des­sa im­muu­ni­puo­lus­tus on vas­ta ke­hi­tys­vai­hees­sa, jo­ten myös kau­pun­ki­lais­las­ten luon­to­kos­ke­tus oli­si elin­tär­ke­ää. Mo­nien kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien pi­ha­mail­le on­kin alet­tu siir­tää met­säs­tä kunt­taa ja teh­dä mul­ta­laa­ti­koi­ta kas­vei­neen. Lap­set kan­nat­taa ot­taa mu­kaan met­sä­ret­kil­le pie­nes­tä pi­tä­en.

Par­ka­nos­sa luon­to on lä­hel­lä vaik­ka­pa Kal­li­on luon­to­po­lun mo­ni­muo­toi­ses­sa met­säs­sä, Pa­ro­nin tai­pa­leel­la, Ran­ta­rei­til­lä. Sa­ta­kun­nan­ka­dul­ta koh­ti Vaa­san­tie­tä me­ne­vän kä­ve­ly­tien var­ren alp­pi­ruu­sut tai kes­kus­tan mo­net puis­tot ome­na­pui­neen ja is­tu­tuk­si­neen hou­kut­te­le­vat liik­ku­maan – vaik­ka joka päi­vä.

Ei­ra-Mai­ja Sa­vo­nen

Par­ka­non Ko­koo­muk­sen vaa­li­leh­ti 2021