Moni var­maan muis­taa höl­mö­läis­ta­ri­nan, jos­sa kes­kel­lä pi­meyt­tä saa­tiin idea, joka kuu­lui suu­rin piir­tein näin: ”On­han maa­il­ma va­loa pul­lol­laan! Meil­lä on tyh­jiä säk­ke­jä. Kan­ne­taan pi­meys pir­tis­tä sä­keil­lä pi­hal­le ja va­loa pi­hal­ta pirt­tiin”. Kaik­kien mie­les­tä haus­ka ta­ri­na. Ta­ri­na ei ole enää lain­kaan yh­tä haus­ka, kun siir­tää toi­min­ta­mal­lin ny­ky­ai­kaan ja kor­vaa sa­nan ”valo” sa­nal­la ”raha”. Työ­vä­li­neet löy­ty­vät, ve­ro­tus toi­mii kan­to­säk­ki­nä ja ra­haa kai­ve­taan ih­mis­ten ja yri­tys­ten tas­kuis­ta.

On­gel­ma vaan on sama kuin höl­mö­läi­sil­lä­kin. Va­lon mää­rä ei li­sään­ny ja lo­pul­ta sitä kan­ta­vat­kin vä­sy­vät, ei­kä ku­kaan hyö­dy mi­tään. Pa­him­mil­laan va­lon kan­ta­jat­kin häi­py­vät sin­ne mis­sä on osat­tu ra­ken­taa ik­ku­na.

Kun­nan teh­tä­vät ovat mo­net. Pää­tar­koi­tus on kui­ten­kin tii­vis­tet­ty­nä asuk­kai­den ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin yl­lä­pi­tä­mi­nen ja ke­hit­tä­mi­nen, joka tar­koit­taa myös huo­len­pi­toa hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vis­ta. Sii­tä tus­kin on ku­kaan eri miel­tä. Mie­li­pi­de-erot syn­ty­vät sii­tä, mi­ten tätä hy­vin­voin­tia luo­daan ja mil­lä se kus­tan­ne­taan.

Hy­vin­voin­ti ei li­sään­ny ot­ta­mal­la enem­män heil­tä joi­den hy­vin­voin­nin piti li­sään­tyä, eli ve­ro­tus­ta ki­ris­tä­mäl­lä ja mää­rää­mäl­lä ih­mi­set hy­vin­voi­vik­si. Saat­toi eh­kä toi­mia Neu­vos­to­lii­tos­sa. Kyse ei ole sii­tä­kään, mi­ten hie­nos­ti ra­haa siir­rel­lään pai­kas­ta toi­seen, vaan sii­tä mi­ten sitä kak­kua kas­va­te­taan, jos­ta ra­haa ja sen kaut­ta hy­vin­voin­tia riit­täi­si enem­män kai­kil­le. Pi­tää löy­tää uu­sia rat­kai­su­ja tuot­taa kun­nan pal­ve­lui­ta ja ke­hit­tää yri­tys­toi­min­nan edel­ly­tyk­siä – tai jopa yh­dis­tää edel­lä mai­nit­tu­ja.

Kun­nan ta­lous ja­kaan­tuu kar­ke­as­ti kah­teen laa­jem­paan ko­ko­nai­suu­teen: 1) asi­oi­hin, joi­hin kun­ta voi it­se vai­kut­taa ja 2) asi­oi­hin, joi­hin kun­ta ei pää­sään­töi­ses­ti voi vai­kut­taa. On va­li­tet­ta­van to­den­nä­köis­tä, et­tä jäl­kim­mäi­sen osuus kun­ta­ta­lou­des­sa kas­vaa mer­kit­tä­väs­ti va­sem­mis­to­hal­li­tuk­sen so­teu­u­dis­tuk­sen pul­pah­ta­es­sa kan­to­sä­kis­tä.

Voi­si aja­tel­la, et­tä nyt­hän ei ole mi­tään hä­tää: val­tio vas­taa pää­o­sin kun­nan asi­ois­ta, kos­ka sote-uu­dis­tuk­sen myö­tä 2/3 kun­nan bud­je­tis­ta siir­tyy le­veim­mil­le har­teil­le. Va­li­tet­ta­vas­ti nämä har­ti­at ote­taan kun­tien ve­ro­kirs­tus­ta. Kak­ku ei kas­va, vaan sitä kan­ne­taan sä­keil­lä kun­nis­ta hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den pii­lo­pirt­tei­hin. Kun­tiin jää­vät ve­lat ja vas­tuut mm. so­te­kiin­teis­töis­tä. Ko­vim­min re­a­lis­mi tu­lee osu­maan syr­jä­seu­duil­le, vaik­ka muu­ta väi­tet­täi­siin.

Uu­den val­tuus­ton tu­lee­kin kiin­nit­tää eri­tyis­huo­mi­o­ta sii­hen, mi­ten kun­nan va­rat riit­tä­vät jäl­jel­le jää­viin teh­tä­viin, ku­ten kou­lu­tuk­seen ja si­vis­tyk­seen, päi­vä­hoi­toon, elin­voi­man ja yri­tys­toi­min­nan edel­ly­tys­ten ke­hit­tä­mi­seen, inf­rast­ruk­tuu­rin yl­lä­pi­tä­mi­seen sekä laa­duk­kaan va­paa-ajan mah­dol­lis­ta­mi­seen eri ikä­ryh­mis­sä. Tämä kaik­ki tu­lee teh­dä vä­he­ne­vil­lä tu­loil­la, ei­kä rat­kai­su ole vie­dä kun­nan kä­siä en­tis­tä sy­vem­mäl­le kun­ta­lais­ten tas­kui­hin. Ve­rop­ro­sent­tia ei voi nos­taa - pi­kem­min­kin pit­kän ajan ta­voit­teek­si tu­li­si aset­taa sen las­ke­mi­nen. Huo­mio tu­lee kiin­nit­tää yhä tar­kem­min pie­nim­pien­kin kus­tan­nus­ten vai­kut­ta­vuu­teen eli sii­hen mitä kun­ta­lai­set ve­ro­va­roil­la saa­vat. Kun­nan ta­lous ei ole vain lu­ku­ja, se on en­nen muu­ta te­ko­ja.

Juha Tuo­mi­nen

Par­ka­non Ko­koo­muk­sen vaa­li­leh­ti 2021