sain sinut ystäviltäni Matilta ja Jaanalta
löytökissana
olit pikkukarvapallo,
lumouduin sinuun koko sydämelläni
otit minut emoksesi
kietouduit nukkumaan mennessä kaulalleni
nuolit ja nipistelit, kunnes lämmin turkkisi
saatteli minut unten maille
et luopunut tavasta koko elinikäsi aikana
kasvoit ja vartuit kodin lämmössä,
pihapiirissä, jossa viihdyit
sinusta Vilma kisu huokui suuri rakkaus,
kaikkea tätä olemassa olevaa kohtaan
kehräsit ja lohdutit minua masuni päällä,
vaikeina hetkinäni
pidin sinua hyvänä, silitin, harjasin,
toin herkkuja syötäväksesi
puskit kenkiäni, nilkkojani,
näytit kuinka tärkeä olin sinulle
kymmenen vuoden aikana,
opimme tuntemaan toisemme
tiesit heikkouteni,
en voinut vastustaa sinua, annoin aina periksi
eräänä iltayönä nau'uit keittiössä,
halusit ulos, en tahtonut päästää,
kunnes hellyin
saatesanani olivat kohtalon enne:
ole varovainen, pysy pihassa ja talon alla
aamulla sinua ei näkynyt,
kuten aina ennen kipitit rappusille,
kuullessasi ääneni
odottelin monta päivä kauhun vallassa sinua kotiin
eilen sain ystävältäni tiedon,
että olit joutunut surman suuhun
murruin, syytin itseäni, ikävöin ja kaipasin,
et ole enää vastassa kotiin tullessani
en voi ottaa syliini, turkkisi ei lämmitä kaulaani
olit minulle rakas pikku kisu
lepäät nyt haudassa
suruni on suuri,
tulen muistamaan sinut pikku suloinen kisuni ainiaan
Hyvästi pikku Vilma.
Hannu Tiainen
Kihniö
21.7.2026