Sii­nä he taas ovat, tu­tun jär­ven ran­nal­la
ovat ol­leet jo yli vii­den­kym­me­nen vuo­den ajan
as­te­le­vat ve­neen luo, tut­tuun paik­kaan, jär­ven pou­ka­maan
työn­tä­vät ve­neen ve­sil­le, toi­nen aset­tuu sou­ta­jan pai­kal­le, toi­nen is­tah­taa pe­rä­tuh­dil­le
jär­ven pin­ta tyy­ni, hil­jai­suus, mitä nyt vene ja ai­ro­jen lois­ke saa ve­den pin­nan vä­rei­le­mään
kau­em­pa­na näyt­tää yk­si­näi­nen jout­sen uis­ken­te­le­van, ha­lu­aa il­mei­ses­ti omaa rau­haa het­kek­si per­heen pa­ris­ta
ys­tä­vääm­me lok­kia ei näy, on mei­tä usein odot­ta­nut sär­kien toi­vos­sa, joi­ta on saa­nut­kin
ran­nan puut al­ka­vat kel­las­tua, ul­pu­kan ja lum­peen leh­det mä­tä­ne­vät, rus­ka te­kee tu­lo­aan
mie­het jut­te­le­vat nii­tä näi­tä, jak­sa­vat yhä ihail­la kau­nis­ta jär­veä, sen puh­das­ta vet­tä
saa­pu­vat ruo­hi­kon reu­naan, ko­ke­vat ka­tis­kat
ah­ve­nia, nis­kat kör­mys­sä, muu­ta­ma hau­ki, pie­nem­män pääs­tä­vät kas­va­maan
sou­ta­vat ran­taan, lie­vä hai­keus aja­tuk­sis­sa, kau­nis kesä pian vain muis­to­jen kul­taa­mi­na
luon­to al­kaa ui­nua, ot­taa syk­syä vas­taan
vie­lä ei kui­ten­kaan ve­net­tä kään­ne­tä
sen ai­ka tu­lee, kun jär­vi al­kaa ve­täy­tyä riit­tee­seen
an­ta­vat het­ken vie­lä sie­lun ja mie­len le­vä­tä, maa­il­man myl­ler­ryk­set unoh­ta­en
Au­re­jär­vi, kau­no­kai­nen, ys­tä­väm­me, olem­me jär­ves­sä­si ui­neet, sou­del­leet, ka­las­ta­neet, ran­noil­la­si mak­ka­raa pais­ta­neet
mitä oli­si elä­mä ol­lut il­man si­nua, saa­ri­neen, lah­ti­neen, nie­mi­neen, sinä, joka ke­väi­sin jäi­den läh­det­tyä, olet ilol­la ot­ta­nut mei­dät jär­ve­si iha­naan sy­lei­lyyn
is­tu­vat vie­lä ki­vil­lä kii­reet­tö­mi­nä, van­han uit­to­pai­kan koh­dal­la, jo­hon en­nen van­haan tuk­ki­lau­tat, uit­toa var­ten ajet­tiin, muis­te­le­vat vel­jek­set
nou­se­vat ylös, ei maar, kait se on läh­det­tä­vä, tuu­maa­vat he
kak­si mies­tä

Han­nu Ti­ai­nen