kuntamme kirkonkylän koulu puretaan
koulu, jossa aikanaan pienet oppilaat kastoivat kynän mustepulloon
opettelivat lukemaan ja kirjoittamaan
kuten Eino Leino aikanaan oman kuntansa koulussa
into oli kova luoda sivistystä ja oppia maamme, joka kolkkaan
puita kaadettiin, hirsiä veistettiin
talkoilla tehtiin, vaikka kodeissa oli puutetta jokapäiväisestä leivästä
ymmärrettiin nuoren kansakunnan nousun merkityksen olevan
lasten ja nuorten koulutuksessa
korkea koulutuksen taso, taide ja monipuolinen kulttuuri kehittyivät
vaikeiden vuosienkin aikana
saimme ylpeillä kansakuntana, hyvinvointivaltiona
jonka menneet sukupolvet olivat alulle saattaneet
joista me, elävien kirjoissa elävät, olemme saaneet nauttia
meillä on arvokas kulttuurihistoria
runon ja suven päivä on osoitus siitä
elämme silti surullisia aikoja, itse itku kurkussa
taidetta ja kulttuuria halveksitaan
kulttuurihistorian arvoa ei ymmärretä
sydämeni itkee verta vanhan arvokkaan kouluvanhuksen
kuntamme vanhimman julkisen rakennuksen puolesta
kaivinkoneet odottavat pääsyä yli sata vuotta vanhojen hirsien kimppuun
kotiseuturakkauteni tekee hiljaista kuolemaa
en olisi soinut elää, nähdä näitä murheellisia aikoja, mihin Suomi, kotikuntani ovat vajoamassa
Hannu Tiainen
Kihniö 6.7.2026