Par­ka­nos­sa pu­hu­taan pal­jon elin­voi­mas­ta, ke­hit­tä­mi­ses­tä ja tu­le­vai­suu­des­ta. Se on hyvä asia. Kau­pun­ki ei saa py­säh­tyä.

Mut­ta usein hin­ta­lap­pu jää taka-alal­le. Kau­pun­gin ta­lou­des­sa ei ole ole­mas­sa il­mais­ta in­ves­toin­tia. Jo­kai­nen käy­tet­ty eu­ro on pois muu­al­ta.

Sik­si mer­kit­tä­vien hank­kei­den yh­tey­des­sä pi­täi­si ol­la it­ses­tään sel­vää, et­tä päät­tä­jil­le esi­te­tään kun­nol­li­set las­kel­mat en­nen pää­tök­sen­te­koa. Ei yli­mal­kai­sia ar­vi­oi­ta. Ei pelk­kiä han­ke­suun­ni­tel­mia. Vaan eu­ro­ja.

Mitä in­ves­toin­ti oi­ke­as­ti mak­saa? Kun kau­pun­gil­le esi­te­tään uut­ta han­ket­ta, en­sim­mäi­nen ky­sy­mys ei pi­täi­si ol­la: on­ko tämä hie­no idea? Tär­ke­äm­pi on: mikä on tä­män hank­keen ko­ko­nais­kus­tan­nus ja hyö­ty kau­pun­gil­le? In­ves­toin­nin hin­ta­la­pun pi­tää si­säl­tää kaik­ki oleel­li­set ku­lut. Ja las­kel­mas­ta pi­tää sel­vi­tä, mitä han­ke mak­saa 10 tai 20 vuo­des­sa. Vas­ta sil­loin näh­dään in­ves­toin­nin to­del­li­nen mit­ta­kaa­va.

Rau­ta­tie­a­sema ei ole poikkeus

Par­ka­non rau­ta­tie­a­se­ma on hyvä esi­merk­ki sii­tä, mik­si ko­ko­nais­las­kel­maa oli­si tar­vit­tu. Ase­man han­kin­ta­hin­ta näyt­ti pie­nel­tä. Alu­et­ta on ryh­dyt­ty ke­hit­tä­mään, kus­tan­nuk­set ei­vät lop­pu­neet kaup­paan. Kor­jauk­set, yl­lä­pi­to ja käyt­tö­ku­lut jat­ku­vat vuo­des­ta toi­seen. Myös epä­on­nis­tu­mi­sen hin­ta pi­tää las­kea.

Pää­tök­sen­te­os­sa tar­kas­tel­laan usein sitä, mitä ta­pah­tuu, jos han­ke on­nis­tuu. Vas­tuul­li­ses­sa pää­tök­sen­te­os­sa pi­tää tar­kas­tel­la myös sitä, mitä ta­pah­tuu, jos han­ke ei on­nis­tu­kaan. Lop­pu­las­ku jää kun­ta­lai­sil­le.

Vaih­to­eh­to on myös pää­tös. Sik­si pi­täi­si ai­na las­kea myös vaih­to­eh­tois­kus­tan­nus. Mitä sa­moil­la eu­rol­la voi­tai­siin teh­dä muu­al­la? Voi­tai­siin­ko sil­lä ra­ken­taa kun­nal­lis­tek­niik­kaa alu­eel­le, joka tuot­taa kau­pun­gil­le tont­ti­myyn­tiä ja uu­sia yri­tyk­siä? Voi­tai­siin­ko sil­lä pa­ran­taa jo­tain kau­pun­gin pe­rus­pal­ve­lua?

Myös te­ke­mät­tä jät­tä­mi­nen on pää­tös – ja sil­lä­kin on hin­tan­sa.

Kolme lukua ennen päätöstä

Par­ka­nos­sa pi­täi­si ot­taa käyt­töön yk­sin­ker­tai­nen pe­ri­aa­te: en­nen mer­kit­tä­vää in­ves­toin­ti­pää­tös­tä pöy­däl­lä pi­tää ol­la vä­hin­tään kol­me lu­kua. Mitä han­ke mak­saa kau­pun­gil­le? Mitä han­ke tuo kau­pun­gil­le? Mikä on kau­pun­gin ris­ki, jos ta­voit­teet ei­vät to­teu­du?

Li­säk­si pi­täi­si esit­tää re­a­lis­ti­nen 10–20 vuo­den ko­ko­nais­vai­ku­tus. Tämä ei es­tä in­ves­toin­te­ja. Se es­tää huo­no­ja in­ves­toin­te­ja.

Päät­tä­jil­lä on oi­keus saa­da oi­ke­at tie­dot. Kyse ei ole vain kun­ta­lais­ten oi­keu­des­ta tie­tää. Kyse on myös kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­jen ase­mas­ta. Val­tuu­tet­tu ei voi teh­dä vas­tuul­lis­ta pää­tös­tä, jos hä­nel­le ei ole an­net­tu riit­tä­viä tie­to­ja pää­tök­sen ta­lou­del­li­sis­ta vai­ku­tuk­sis­ta.

Päät­tä­jän pi­täi­si pys­tyä ver­tai­le­maan vaih­to­eh­to­ja ja ar­vi­oi­maan ris­kiä. Jos las­kel­maa ei ole, pää­tös pe­rus­tuu hel­pos­ti ole­tuk­seen. Ja ole­tus voi tul­la kau­pun­gil­le hy­vin kal­liik­si.

Par­ka­nol­la ei ole va­raa ar­va­ta. Par­ka­non vah­vuus on sii­nä, et­tä tääl­lä voi­daan teh­dä pää­tök­siä no­pe­as­ti ja kat­soa tu­le­vai­suu­teen. Kun eu­ro­ja käy­te­tään, pi­tää tie­tää pe­rus­tel­lus­ti, mik­si. Ja kun han­ket­ta pe­rus­tel­laan elin­voi­mal­la, pi­tää myös pys­tyä ker­to­maan, mi­ten elin­voi­ma nä­kyy eu­rois­sa, työ­pai­kois­sa, yri­tyk­sis­sä ja ve­ro­tu­lois­sa.

Par­ka­nos­sa tar­vi­taan roh­keut­ta ra­ken­taa tu­le­vai­suut­ta. Mut­ta roh­keus ei tar­koi­ta sitä, et­tä teh­dään en­sin ja las­ke­taan myö­hem­min.

To­del­li­nen roh­keus on teh­dä pää­tös sil­loin, kun kaik­ki olen­nai­set lu­vut ovat pöy­däl­lä – myös ne lu­vut, jois­ta ei ha­lu­ta pu­hua. Par­ka­non pi­täi­si ot­taa ta­voit­teek­si, et­tä jo­kai­ses­ta mer­kit­tä­väs­tä hank­kees­ta kun­ta­lai­nen voi näh­dä en­nen pää­tös­tä hin­nan, hyö­dyn, ris­kin ja vaih­to­eh­dot.

Sil­loin pää­tök­sen­te­ko ei ole vain vi­si­oi­ta ja mie­li­pi­tei­tä. Se on vas­tuul­lis­ta ta­lou­den­hoi­toa.

Jari Sam­mat­ti

Par­ka­non Pe­rus­suo­ma­lai­set