Parkanossa puhutaan paljon elinvoimasta, kehittämisestä ja tulevaisuudesta. Se on hyvä asia. Kaupunki ei saa pysähtyä.
Mutta usein hintalappu jää taka-alalle. Kaupungin taloudessa ei ole olemassa ilmaista investointia. Jokainen käytetty euro on pois muualta.
Siksi merkittävien hankkeiden yhteydessä pitäisi olla itsestään selvää, että päättäjille esitetään kunnolliset laskelmat ennen päätöksentekoa. Ei ylimalkaisia arvioita. Ei pelkkiä hankesuunnitelmia. Vaan euroja.
Mitä investointi oikeasti maksaa? Kun kaupungille esitetään uutta hanketta, ensimmäinen kysymys ei pitäisi olla: onko tämä hieno idea? Tärkeämpi on: mikä on tämän hankkeen kokonaiskustannus ja hyöty kaupungille? Investoinnin hintalapun pitää sisältää kaikki oleelliset kulut. Ja laskelmasta pitää selvitä, mitä hanke maksaa 10 tai 20 vuodessa. Vasta silloin nähdään investoinnin todellinen mittakaava.
Rautatieasema ei ole poikkeus
Parkanon rautatieasema on hyvä esimerkki siitä, miksi kokonaislaskelmaa olisi tarvittu. Aseman hankintahinta näytti pieneltä. Aluetta on ryhdytty kehittämään, kustannukset eivät loppuneet kauppaan. Korjaukset, ylläpito ja käyttökulut jatkuvat vuodesta toiseen. Myös epäonnistumisen hinta pitää laskea.
Päätöksenteossa tarkastellaan usein sitä, mitä tapahtuu, jos hanke onnistuu. Vastuullisessa päätöksenteossa pitää tarkastella myös sitä, mitä tapahtuu, jos hanke ei onnistukaan. Loppulasku jää kuntalaisille.
Vaihtoehto on myös päätös. Siksi pitäisi aina laskea myös vaihtoehtoiskustannus. Mitä samoilla eurolla voitaisiin tehdä muualla? Voitaisiinko sillä rakentaa kunnallistekniikkaa alueelle, joka tuottaa kaupungille tonttimyyntiä ja uusia yrityksiä? Voitaisiinko sillä parantaa jotain kaupungin peruspalvelua?
Myös tekemättä jättäminen on päätös – ja silläkin on hintansa.
Valtuutettu ei voi tehdä vastuullista päätöstä, jos hänelle ei ole annettu riittäviä tietoja päätöksen taloudellisista vaikutuksista.
Kolme lukua ennen päätöstä
Parkanossa pitäisi ottaa käyttöön yksinkertainen periaate: ennen merkittävää investointipäätöstä pöydällä pitää olla vähintään kolme lukua. Mitä hanke maksaa kaupungille? Mitä hanke tuo kaupungille? Mikä on kaupungin riski, jos tavoitteet eivät toteudu?
Lisäksi pitäisi esittää realistinen 10–20 vuoden kokonaisvaikutus. Tämä ei estä investointeja. Se estää huonoja investointeja.
Päättäjillä on oikeus saada oikeat tiedot. Kyse ei ole vain kuntalaisten oikeudesta tietää. Kyse on myös kaupunginvaltuutettujen asemasta. Valtuutettu ei voi tehdä vastuullista päätöstä, jos hänelle ei ole annettu riittäviä tietoja päätöksen taloudellisista vaikutuksista.
Päättäjän pitäisi pystyä vertailemaan vaihtoehtoja ja arvioimaan riskiä. Jos laskelmaa ei ole, päätös perustuu helposti oletukseen. Ja oletus voi tulla kaupungille hyvin kalliiksi.
Parkanolla ei ole varaa arvata. Parkanon vahvuus on siinä, että täällä voidaan tehdä päätöksiä nopeasti ja katsoa tulevaisuuteen. Kun euroja käytetään, pitää tietää perustellusti, miksi. Ja kun hanketta perustellaan elinvoimalla, pitää myös pystyä kertomaan, miten elinvoima näkyy euroissa, työpaikoissa, yrityksissä ja verotuloissa.
Parkanossa tarvitaan rohkeutta rakentaa tulevaisuutta. Mutta rohkeus ei tarkoita sitä, että tehdään ensin ja lasketaan myöhemmin.
Todellinen rohkeus on tehdä päätös silloin, kun kaikki olennaiset luvut ovat pöydällä – myös ne luvut, joista ei haluta puhua. Parkanon pitäisi ottaa tavoitteeksi, että jokaisesta merkittävästä hankkeesta kuntalainen voi nähdä ennen päätöstä hinnan, hyödyn, riskin ja vaihtoehdot.
Silloin päätöksenteko ei ole vain visioita ja mielipiteitä. Se on vastuullista taloudenhoitoa.
Jari Sammatti
Parkanon Perussuomalaiset