Jat­ke­taan­pa vä­hän muis­te­lui­ta. Ko­ves­jär­vi muis­taa, kuin­ka Nie­men­maan kans­sa ää­nes­ty­tim­me jos­kus 1990-lu­vun vaa­lien jäl­keen lä­hes kaik­ki luot­ta­mus­hen­ki­löi­den paik­ka­va­lin­nat. Syy­kin oli yk­sin­ker­tai­nen ja sel­vä. Ko­ves­jär­ven sil­loi­nen puo­lue (kepu) oli voi­man­sa tun­nos­sa erään puo­lu­een hen­ki­lön toi­mes­ta ja oli päät­tä­nyt koko ryh­män puo­les­ta, et­tei meil­le kah­del­le val­tuu­te­tul­le an­ne­ta ai­no­a­ta­kaan lau­ta­kun­ta tms. paik­kaa.

Meil­lä ei tie­tys­ti ol­lut muu­ta mah­dol­li­suut­ta kuin ää­nes­tyt­tää jo­kai­ses­ta pai­kas­ta. Se oli sen ajan sa­ne­lu­po­li­tiik­kaa. Olin kyl­lä jos­kus ai­ko­jen alus­sa tot­tu­nut te­ko­pi­tä­jä­ni kun­nan­hal­li­tuk­ses­sa vas­taa­vaan käy­tök­seen. Kun esi­tin erään vir­ka­hen­ki­lön va­lin­nas­sa eh­dot­to­mas­ti pä­te­vin­tä va­lit­ta­vak­si, niin ke­pu­lai­nen kun­nan­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja sa­noi ikui­ses­ti mie­lee­ni pai­nu­neen lau­seen: ”Kyl­lä on vai­kia va­li­ta, ku tuo toi­nen on niin pa­lio pa­ree.” Ar­vat­kaa­pa, kum­pi va­lit­tiin?

Toki ajat ovat muut­tu­neet Par­ka­nos­sa­kin.

Val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­na ol­les­sa­ni teim­me ”Lamp­pa­rin” kans­sa hy­vää yh­teis­työ­tä, ja sen jäl­keen­kin asi­at ovat hoi­tu­neet pää­o­sin neu­vot­te­le­mal­la. Ai­na jos­kus meil­lä edel­leen nos­taa pää­tään joi­den­kin luot­ta­mus­hen­ki­löi­den osal­ta ha­lut­to­muus neu­vo­tel­la. Oma minä on joil­le­kin ai­noa oi­kea to­tuus.

Toi­vot­ta­vas­ti tu­le­vas­sa val­tuus­tos­sa, kei­tä siel­lä sit­ten on­kin, käy­te­tään ai­kaa myös asi­ois­ta käy­tä­vään neu­vot­te­luun, ja näin var­mis­te­taan pa­ras ja yh­tei­ses­ti so­vit­tu lop­pu­tu­los. Kau­pun­gin ta­lous ja vä­es­tön vä­he­ne­mi­nen vaa­tii ke­hi­tys­tä!

Rei­jo Ojen­nus

kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen va­ra­pu­heen­joh­ta­ja, kun­ta­vaa­lieh­do­kas, kd

Kir­joi­tus­ta muo­kat­tu 8.4. klo 11.40: kor­jat­tu kir­joi­tus­vir­hei­tä.