Saat­to­hoi­to on pa­ran­tu­mat­to­mas­ti sai­raan ih­mi­sen ak­tii­vis­ta, oi­rei­ta lie­vit­tä­vää hoi­toa elä­män lop­pu­vai­hees­sa eli vii­mei­si­nä elin­päi­vi­nä tai -viik­koi­na. Sen ta­voit­tee­na on vaa­lia elä­män­laa­tua, lie­vit­tää ki­pua ja tu­kea po­ti­las­ta sekä lä­hei­siä psyyk­ki­ses­ti ja hen­ki­ses­ti.

Saat­to­hoi­to ei pit­ki­tä kuo­le­maa vaan ta­kaa ar­vok­kaan lop­pu­e­lä­män. Saat­to­hoi­toon eri­lai­nen ja lo­pul­li­nen ai­ka ih­mi­sen elä­mäs­sä.

Sii­nä on kau­nis mää­ri­tel­mä, mut­ta voi­ko se to­teu­tua? Ai­noa ja vain yk­si vas­taus mi­nul­la on, et­tä to­del­la­kin voi. Sain lä­hi­o­mai­se­na sen hil­jak­koin ko­kea si­sa­re­ni koh­dal­la Par­ka­non ter­veys­kes­kus­sai­raa­lan vuo­de­o­sas­tol­la.

Oli kyse vii­kois­ta, mut­ta läh­tö­päi­vä lä­hes­tyi, se oli tie­dos­sa. Si­sa­re­ni po­ti­laa­na ja minä lä­hei­se­nä saim­me ko­kea niin hy­vän saat­to­hoi­to­jak­son, et­tä mil­lään muo­toa pa­rem­paa ei tar­vi­ta.

Näin ol­len ai­noa, mitä voin sa­noa, on sy­dä­mes­tä läh­te­vä kii­tol­li­suus jo­kai­sel­le hä­nen hoi­toon­sa osal­lis­tu­neel­le! Voi­mia ja jak­sa­mis­ta, mut­ta myös iloa työ­hön­ne!

Mar­jo Nie­mi

Kih­niö