Parkanon kaupungin Facebook-julkaisu herätti viime sunnuntaina jälleen kysymyksiä. Miksi kaupungin julkaisut näyttävät enemmän yksittäisten yritysten markkinoinnilta kuin viranomaisen tiedottamiselta?
Käytän sanaa markkinointi, koska journalistiseen tyyliin kirjoitettu teksti uudesta parturi-kampaamosta sisältää selkeästi markkinoinnillisia elementtejä, kuten tietoa alennuksesta, yrityksen osoitteesta ja ajanvarauksesta.
Yritysmarkkinointi ei nimittäin missään tilanteessa kuulu viranomaisen somevirtaan.
Kuntaliitto ohjeistaa sivustollaan aivan yksioikoisesti, että kunta ei viranomaisena saa lainkaan harjoittaa yritysmarkkinointia, joka tähtää jonkin yksityisen toimijan edun ajamiseen tai kaupallisten päämäärien edistämiseen markkinaehtoisessa kilpailussa.
Markkinoinnin keinoja kunta voi liiton mukaan kyllä käyttää, mutta vain lakisääteisistä palveluista kertoessaan.
Viestintä voi liittyä lakisääteisten tehtävien lisäksi myös kunnan strategisiin tavoitteisiin, mutta tässäkään kunta ei voi asettaa yksittäisiä toimijoita eriarvoiseen asemaan tai vääristää kilpailua.
Esimerkiksi noussut julkaisu hiusalan yrityksestä ei ole Parkanon kaupungin Facebook-sivulla poikkeuksellinen. Alkuvuoden aikana siellä on julkaistu kymmenkunta yrityslähtöistä päivitystä.
Ovatko nämä sitten kunnan viestintää vai sitä yritysmarkkinointia? Kuntaliiton mukaan viestintä on kunnalle kuulumatonta yritysmarkkinointia, mikäli se kohdistuu yksittäisen yrityksen tai muun yksityisen tahon tunnettuuden, asiakaskunnan tai myynnin lisäämiseen, sisältää mainonnallisia elementtejä tai ylittää kunnan oman toiminnan esittelyn rajan ja siirtyy näin kaupallisen vaikuttamisen alueelle.
Mainitussa esimerkkitapauksessa tuntomerkit täyttyvät kaikilta osin, sillä siitä ei ilmene millään tavalla, miten päivitys liittyy kunnan toimintaan.
Kunta ei voi mainostaa yksittäisiä yrityksiä, mutta toisaalta sen lakisääteisiin tehtäviin ei kuulu myöskään mediamainen sisältöjen tuottaminen.
Parkanon ja Kihniön omistaman Kehitys-Parkin tekemä työ yrityksen hyväksi on nostettu esiin osassa yritysjulkaisuista. Tässä tapauksessa tällaista yhteyttä elinkeinoyhtiöönkään ei kuitenkaan ole.
Kehitys-Parkki ei ole sama asia kuin Parkanon kaupunki, vaikka se toimintaa rahoittaakin, ja kuten todettu, kunta voi markkinoida vain lakisääteisiä palveluita.
Myös yrittäjien on hyvä pistää merkille, että koska kunnan viestintä tapahtuu verovaroin, on yrityksiä kohtaan toimittava ehdottoman tasapuolisesti. Parkanon kaupungin tarjoama näkyvyys on kuitenkin merkittävä, sillä kaupungilla on esimerkiksi Facebookissa noin viisi ja puoli tuhatta seuraajaa.
Veronmaksajana haluaisin tietää, millä perusteilla kaupunki ja palvelua tuottava Tuuri-Tiedotus jakavat yrityksille some-näkyvyyttä. Vaikka kaupunki on ulkoistanut viestintänsä, on siinä noudatettava kuntia koskevaa lainsäädäntöä.
Kunta ei voi mainostaa yksittäisiä yrityksiä, mutta toisaalta sen lakisääteisiin tehtäviin ei kuulu myöskään mediamainen sisältöjen tuottaminen. Jos kaupunki haluaa toimia mediana, on sitä varten perustettava markkinaehtoisesti toimiva konserniyhtiö.
Toivottavasti Parkanon kaupunki ja pian aloittava uusi viestintäpalveluiden tuottaja Klaus Myllymäki perehtyvät tarkasti siihen, mitä kunnan viestinnästä onkaan säädetty.
Mari Kallio