Heik­ki Kuu­si­jo­en­suu kuo­li Par­ka­non Kuu­si­jär­vel­lä lau­an­tai­na 1.10.2022 omal­la mö­kil­lään äkil­li­ses­ti, mut­ta rau­hal­li­ses­ti. Hän syn­tyi 82 vuot­ta ai­em­min sa­man jär­ven vas­ta­ran­nal­la maan­vil­je­li­jä­per­hee­seen.

Työ­u­ran­sa Heik­ki teki ruo­ka­kau­pas­sa. Hän toi­mi yk­si­tyi­se­nä kaup­pi­aa­na yli 30 vuot­ta ja oli kau­pan alal­la yh­teen­sä yli 40 vuot­ta.

Heik­ki Kuu­si­jo­en­suu aloit­ti kaup­pi­a­su­ran­sa Kan­kaan­pääs­sä vuon­na 1983 yh­des­sä vai­mon­sa Ee­va Kuu­si­jo­en­suun kans­sa. Pa­ris­kun­ta piti kaup­paa myös Tam­pe­reel­la ja Rau­mal­la en­nen kuin aset­tui Par­ka­noon vuon­na 1986. Par­ka­nos­sa Kuu­si­jo­en­suut al­koi­vat pi­tää Spar Mes­ta­rin­to­ria. Vuon­na 1993 avat­tiin toi­nen myy­mä­lä Ky­rös­kos­kel­le.

Heik­ki eh­ti ol­la Spar-kaup­pi­aa­na yli 17 vuot­ta en­nen kuin jäi eläk­keel­le vuon­na 2003. Hä­net ni­mi­tet­tiin vuo­den Spar-kaup­pi­aak­si vuon­na 1996. Hän oli li­säk­si mu­ka­na Suo­men Spar-ket­jun kaup­pi­as­joh­to­kun­nas­sa 8 vuo­den ajan. Vuon­na 1997 Heik­ki ja Ee­va Kuu­si­jo­en­suu ni­mi­tet­tiin Par­ka­non vuo­den yrit­tä­jik­si.

Kaup­pi­a­su­ran­sa ohel­la Heik­ki Kuu­si­jo­en­suu oli mu­ka­na re­ser­vi­a­liup­see­ri­ker­hos­sa sekä yli 20 vuot­ta Li­ons Clu­bis­sa.

Ee­va-mum­mun vaa­ri ta­pa­si muu­tet­tu­aan Tam­pe­reel­le ar­mei­jan jäl­keen, kun hän aloit­ti työn ja­ke­lu­au­ton kul­jet­ta­ja­na. Mum­mu oli töis­sä sa­mas­sa yri­tyk­ses­sä.

Häi­tä juh­lit­tiin vuon­na 1962. Jou­lu­kuun alus­sa oli­si vie­tet­ty 60-vuo­tis­hää­päi­vää.

Pa­ris­kun­ta sai kak­si las­ta. Jari syn­tyi vuon­na 1964 ja Hen­ri 1976. Ar­ki kau­pas­sa oli per­he­kes­keis­tä, ja po­jat tou­hu­si­vat van­hem­pien­sa mu­ka­na nuo­res­ta as­ti. Seu­raa­va su­ku­pol­vi on jat­ka­nut Kuu­si­jo­en­sui­den kaup­pi­as­pe­rin­net­tä.

Vaik­ka Heik­ki, vaa­ri­ni, loi me­nes­tyk­sek­kään työ­u­ran, hä­nel­le tär­kein­tä elä­mäs­sä oli ai­na oma per­he. Sen hän myös näyt­ti. Vaa­ris­ta huo­kui ai­na se, kuin­ka tär­kei­tä las­ten­lap­set hä­nel­le oli­vat. Tun­tui, et­tä olim­me vel­jie­ni ja serk­ku­je­ni kans­sa hä­nel­le kai­kes­sa yk­kösp­ri­o­ri­teet­ti, poh­ti hän sit­ten lä­hi­tu­le­vai­suut­ta tai elä­mää sitä pi­dem­mäl­le.

Meil­lä kai­kil­la on muis­to­ja lap­suu­den päät­ty­mät­tö­mis­tä ke­sis­tä. Mi­nul­la ne muis­tot ovat Kuu­si­jär­vel­tä mum­mun ja vaa­rin luo­ta. Ne oli­vat on­nel­lis­ta ai­kaa. Vaa­ril­le­kin.

Vaa­rin har­ras­tuk­siin kuu­lui eten­kin nuo­re­na mu­siik­ki. Hän aloit­ti 15-vuo­ti­aa­na rum­pu­jen soi­ton yh­ty­ees­sä, jon­ka kans­sa hän kier­si tans­si­la­vo­ja ja häi­tä. Myö­hem­mäl­lä ikää hän in­nos­tui lin­nuis­ta. Lin­tu­jen seu­raa­mi­nen, ruo­kin­ta ja tun­nis­ta­mi­nen oli vaa­ril­le tär­ke­ää ajan­viet­toa mö­kil­lä. Lie­nee­kö sat­tu­maa, et­tä tätä kir­joit­ta­es­sa­ni Hel­sin­gin Hert­to­nie­mes­sä, 300 ki­lo­met­rin pääs­sä Kuu­si­jär­ves­tä, nel­jän­nen ker­rok­sen ik­ku­na­lau­dal­le len­näh­tää ta­li­ti­ai­nen.

Heik­kiä jää­vät kai­paa­maan vai­mo Ee­va, lap­set Jari ja Hen­ri puo­li­soi­neen sekä las­ten­lap­set Mii­ka, Tee­mu, Aa­tu, Saga ja Nooa.

Tee­mu Kuu­si­jo­en­suu