Lau­rin pank­ki­mie­su­ra kes­ti kol­me vuo­si­kym­men­tä ja ne oli­vat työn­täy­teis­tä ai­kaa. Ra­ken­nus­toi­min­ta oli Kar­vi­as­sa vil­kas­ta ja maa­ti­lo­jen su­ku­pol­ven vaih­dok­set oli­vat jat­ku­vas­ti työn al­la. Hank­keet ra­hoi­tet­tiin val­ti­on lai­noil­la sekä pan­kin ra­hoi­tuk­sel­la. Oma­ko­ti­ta­lo­ja ra­ken­net­tiin ja uu­sia asui­na­lu­ei­ta kaa­voi­tet­tiin kes­kus­taan.

Vi­her­pii­per­tä­jien on tur­ha sa­noa, et­tä on puh­ras susi, joka tu­lee pi­haan ja 3 met­rin pää­hän tu­pa­ra­ken­nuk­ses­ta, niin kuin 7. päi­vä jou­lu­kuu­ta. On niin sa­not­tu koi­ra­su­si. As­kel­mit­ta 70 sent­tiä, tas­su vä­hän pääl­le 10 sen­tin. 2 tu­li­tik­ku­as­kia oli­si heit­tä­mäl­lä pää­tä­päin mah­tu­nu jäl­keen.

Tors­tain Lii­sa-myrs­ky he­rät­ti huol­ta heti aa­mus­ta. Vä­lil­lä myrs­ky lä­hes tyyn­tyi, ja koh­ta riuh­tai­si vaa­ral­li­sel­la voi­mal­la. Tein ha­vain­non, et­tä suu­ri kuu­si van­han sa­vu­sau­nan nur­kal­la oli kuin vä­häi­sen jo kal­lis­tu­nut. Mie­leen nou­si­vat lau­lun sa­nat: Suo­jaa Her­ra ko­ti­ni, an­na sil­le ar­mo­si, an­na ol­la en­ke­lein, var­ti­ja­na ko­dil­lein.

Kun­ta­ta­lou­den en­nus­te ra­ken­tuu kun­tien tuo­reim­pien ti­las­to­tie­to­jen pe­rus­teel­la. Täl­lä het­kel­lä ti­las­to­tie­dot ovat vuo­del­ta 2019, eli ajal­ta en­nen ko­ro­naa. Kun­ta­ta­lou­den tila heik­ke­ni tuol­loin poik­keuk­sel­li­sen jyr­käs­ti. Pe­rä­ti 65 kun­nan vuo­si­ka­te oli vuon­na 2019 ne­ga­tii­vi­nen ja ti­li­kau­den ali­jää­mää oli 224 kun­nal­la (kun­tia on 310).

Syk­syn sa­don­kor­juu lä­he­nee lop­pu­aan haas­teel­li­sen kas­vu­kau­den jäl­keen. MTK-Kar­vi­an jä­sen­ti­lois­ta löy­tyy lu­kuis­ten kas­vin­vil­je­ly­ti­lo­jen li­säk­si run­saas­ti mai­don- ja nau­dan­li­han­tuot­ta­jia. On­han Sa­ta­mai­don mai­dos­ta joka 5. purk­ki Kar­vi­as­ta läh­töi­sin! Nur­met kuu­lu­vat siis oleel­li­se­na osa­na Kar­vi­a­lai­seen vil­je­ly­mai­se­maan. Li­säk­si löy­tyy sika-, lam­mas-, me­hi­läis- vi­han­nes- tai mar­ja­ti­lo­ja.

Isä­ni oli me­neh­ty­es­sään vas­ta 66-vuo­ti­as. Hän oli sai­ras­tel­lut jo pit­kään. Ku­lu­neen ke­vään ja ke­sän ai­ka­na seu­ra­sin vie­res­tä, mi­ten en­nen niin ak­tii­vi­nen ja mie­li­pi­tei­tään il­mai­se­va ih­mi­nen jät­täy­tyi hil­jaa taka-alal­le. Vä­sy­mys ja uu­pu­mus oli­vat jat­ku­vas­ti läs­nä. Hän viet­ti kui­ten­kin vii­mei­set het­ken­sä ko­to­naan, hil­jaa ja rau­hal­li­ses­ti.

Asu­mi­nen on kal­lis­ta maas­sam­me, mis­sä sei­nät ja kat­to ovat vält­tä­mät­tö­mät ul­kois­ta kyl­myyt­tä vas­taan. Kun ja jos asu­mi­seen pa­ran­nus­ta saa­daan, niin ei ole syy­tä vuok­ran ko­ro­tus­ta vas­taan pul­li­koi­da.

Mar­ja-Lii­sa Alk­ki­o­mä­ki Alk­ki­as­ta ker­too ke­rän­neen­sä tänä vuon­na pal­jon mus­ti­koi­ta, mut­ta vii­ni­mar­jat tun­tu­vat kui­vu­van pen­saa­seen.

So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa on kuu­lem­ma pai­kal­lis­ta­sol­la puh­jen­nut in­no­kas kes­kus­te­lu Kar­vi­an mur­tees­ta. Kun en it­se ai­na­kaan vie­lä omis­ta edes iPa­dia vaan ai­no­as­taan van­han No­ki­an, en voi kiin­nos­tuk­ses­ta­ni huo­li­mat­ta osal­lis­tua tuo­hon kes­kus­te­luun kan­san kie­les­tä – mut­ta jos näin…

Kar­vi­an­jär­vel­le on näh­ty tuo­ta­van usei­ta ve­sis­koot­te­rei­ta. Ajot jär­vel­lä ovat il­mei­ses­ti ol­leet koh­tuul­li­sel­la ta­sol­la. Kui­ten­kin jär­vi on pää­o­sin met­rin–puo­len­tois­ta sy­vyi­se­nä ja osin mu­ta­poh­jai­se­na huo­nos­ti so­vel­tu­va täl­le ve­sien voi­ma­la­jil­le. Kes­ki­o­sil­la Äm­mä­saa­res­ta poh­joi­seen on riit­tä­väs­ti sy­vyyt­tä, mut­ta muil­ta osin jär­vi saa vä­hem­män suo­ta­vaa te­ho­se­koi­tus­ta.

Ke­vät al­kaa teh­dä tu­lo­aan tän­ne poh­jo­laan. Päi­vät ovat jo niin pit­kiä, et­tä au­rin­ko on jo aa­mui­sin he­rän­nyt en­nen mei­tä. Il­tai­sen se las­kee ho­ri­sont­tiin niin myö­hään, jos­kus nu­kah­dan jo kei­nu­tuo­liin en­nem­min. Tuo­met ovat puh­ke­a­mas­sa kuk­ka­lois­toon­sa. Niis­sä on ai­van iha­na tuok­su. Jos­pa käki al­kai­si pi­ka­puo­liin kuk­ku­maan. Se on niin kau­nis­ta kuun­nel­ta­vaa. Voi­si las­kea ku­kun­nat...

Met­sän eläi­met ovat taas tuo­neet iloa Mar­ja-Lii­sa Alk­ki­o­mä­en ke­vää­seen. Vii­mek­si aa­mu­var­hai­sel­la rap­pu­sil­la is­tu­nut ru­sak­ko.

Oi­keu­te­tus­ti van­ho­ja saa muis­tel­la se, joka on ol­lut ns. kau­laa myö­ten hom­mis­sa – esi­mer­kik­si sem­moi­ses­sa toi­min­nas­sa, jota Nuo­ri­so­seu­ra edus­taa (siel­lä, mis­sä sem­moi­nen vie­lä ti­lai­suuk­sia jär­jes­tää). Tun­sin it­se­ni siis erit­täin ikään­ty­neek­si is­tu­es­sa­ni Kar­vi­an Ns-talo Sam­po­lan sa­lis­sa kuun­te­le­mas­sa jo­ka­tal­vi­sen Ky­rön­kan­kaan Pe­li­man­ni­päi­vän vuo­den 2020 hur­maa­vaa oh­jel­maa.

– Tun­tuu, et­tä ih­mi­set ajat­te­le­vat ys­tä­vien py­sy­vän ikui­ses­ti, vaik­ka ei tee mi­tään. Mut­ta ei­vät ys­tä­vät pysy, jos ei pidä huol­ta ys­tä­vyys­suh­tees­ta. Ys­tä­viä pi­tää muis­taa joka päi­vä, mut­ta ai­na­kin lä­het­tää ys­tä­vän­päi­väk­si kort­ti tai soit­taa, hän suo­sit­te­lee.

Uu­den vuo­den al­ka­es­sa toi­von mo­nia asi­oi­ta. Jot­kut niis­tä to­teu­tu­vat – toi­set taas eh­kä ei­vät.