Kalliomäen pienryhmässä on kuusi oppilasta ja kaksi avustajaa. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla on kaksi lasta.

Vuosi sitten hänen luokkaansa tuli oppilas Venäjältä ja Turkista. Tulkeille tuli tarve, joten Ilona Hellgrén alkoi kääntää puhetta toiselle lapselle venäjäksi.

– Turkin kielen tulkkia meillä ei ole. Venäjän kieltä puhuva Ilona on myös avustaja. Hän ohjaa oppilasta kielen ymmärtämisessä ja tarvittaessa ottaa vastuuta muusta luokasta tilanteiden mukaan.

Hellgrén on työskennellyt Parkanon keskustan koulussa vuodesta 2007. Silloin koulun maahanmuuttajat saivat ensimmäistä kertaa omalle kielelle käännettyä opetusta.

Kihniöläinen Hellgrén on kotoisin Virosta. Hän on asunut Suomessa 17 vuotta. Kätilöksi kouluttautunut nainen ajautui tulkiksi sattumalta, kun häntä pyydettiin Kihniön vapaaseurakunnan mukaan Venäjälle.

– Olen sittemmin tulkannut useissa kaupungeissa viroksi ja venäjäksi, mistä minulle on kasvanut itsevarmuutta. Siksi uskalsin lähteä kouluun tulkiksi ekaluokkalaiselle. Työnkuvani laajeni, kun kaksi muuta tulkkia lähti pois.

Hellgrén on yhden viron- ja kolmen venäjänkielisen oppilaan kielellinen tuki.

Simultaanitulkkauksesta
kasvattajaksi
Hellgrénin työympäristö vaihtuu päivässä usein. Hän tukee oppilasta omalla kielellään myös yleisopetuksessa. Se eroaa erityisopetuksesta sillä, että siinä tulkataan simultaanisti suoraan opettajan puheesta.

– Yleisopetuksessa tahti on kova. Istun oppilaan vieressä ja pyrin muita häiritsemättä kääntämään hänelle opettajan puheen. Tarkoitus on, että tunti sujuisi kitkattomasti. Siksi olen sopinut oppilaiden kanssa, että kysymykset kysytään tunnin jälkeen.

Kun oppilas tekee itsenäistä työtä, Hellgrén antaa hänelle sanastoa sekä kääntää vaikeimmat ja tärkeimmät kohdat. Niiden avulla lapsi harjoittelee tekstin ymmärtämistä.

– Siinä missä yleisopetuksessa opettajajohtoisuus on selkeää, pienryhmässä tulkkaamisessa edetään lapsen ehdoilla, Hellgrén toteaa.

– Se on enemmän kasvattamista. Myös tulkin täytyy mukautua lapsen tunteisiin ja toimia niiden mukaan, Kalliomäki miettii.

Lasten kanssa toimiminen on Hellgrénille luontaista.

– Oppilas sopeutuu tilanteeseen hienosti. Hän ymmärtää, että olisi hukassa ilman tulkkausta. Joskus lapsi on ihmetellyt sitä, kuinka minä osaan hänen kieltään.

Elekielellä
ilman tulkkia
Kun tunnilla on vähintään kaksi aikuista, se vaatii työjakoa. Sopimusta siitä, mikä kunkin rooli on.

– Minulla on alkanut kolmas vuosi tässä työssä. Olen oppinut tuntemaan opettajien tapoja opettaa, joten tulkkaaminen sujuu jo paremmin, Helgrén hymyilee.

Tulkin, opettajien ja oppilaiden välinen yhteistyö on tärkeää. Opettajat joustavat usein, jos joku tarvitsee yllättäen kääntäjää.

– Yhteistyö toimii erinomaisesti. On harmillista, ettei meillä ole tulkkia, joka olisi koko ajan paikalla, Kalliomäki pahoittelee.

Hänen mukaansa Pohjanmaalla on koulu, jossa kaikilla maahanmuuttajilla on S2-kielen opettaja jatkuvasti oppilaan kanssa.

– Vaikka meillä on venäjän, viron ja thain kielen tulkki, kaikki maahanmuuttajalapset eivät saa tarvitsemaansa opetusta omalla kielellään. Olisi toivottavaa, että Parkano panostaisi entistä paremmin maahanmuuttajien koulunkäyntiin.

Erityisluokanopettaja pärjää elekielellä, kun puheenkääntäjää ei ole tunnilla.

– Pidän taitoaineita, joissa ei käsitellä teoriaa kovin paljon. Kuitenkin esimerkiksi liikuntatunneilla tulee ongelmia peliohjeiden ymmärtämisessä.

Täytyy pysyä
skarppina
Tulkin työ on haastavaa, mikä tekee siitä Hellgrénille mielekkään. Hän tutustuu etukäteen tunnilla käsiteltäviin kappaleisiin, jottei tulisi yllätyksiä vastaan.

– Kun tunti sujuu oikein hyvin, itsetunto kohoaa. Esimerkiksi runot ovat kääntäjälle täysi mahdottomuus. Mutta kun ymmärtää, miten ne menevät, se on kuin teatteria. Otan mallia opettajasta ja eläydyn runoon. Näin lapsikin pääsee mukaan ja kaikilla on hauskaa, hän kuvailee.

– Tunnetilan saaminen tulkkaukseen on varmaan hankalaa, Kalliomäki pohdiskelee.

Työ on hyvin intensiivistä. Uusissa asioissa on pysyttävä hereillä, ettei virheitä tule. Myös arjesta poikkeavien sanastojen käyttö opetustilanteessa tuo Hellgrénin työhön oman vaativuutensa.

– Etenkin fysiikan ja kemian sanastot ovat hankalia. Sana kitka oli kerran todella vaikea. Joskus tulee tilanteita, kun ymmärtää sanan, mutta ei osaa kääntää sitä suoraan toiselle kielelle.