– Köyhyyttä on tutkittu makrotason ilmiönä, mutta poliittiset päättäjät tarvitsevat tietoa siitä, miten köyhät ihmiset joutuvat elämään.

Jonkin verran siitäkin tiedetään, sillä Heinonen oli mukana tekemässä tutkimusta, jossa haastateltiin tamperelaisia köyhiä. Kunnallisalan kehittämissäätiö on julkaissut tutkimuksen otsikolla Köyhä byrokratian rattaissa. Nimi tiivistää Heinosen mukaan ihmisten kokemukset.

– Ihmiset elävät vuoroin pätkätöiden, vuoroin sosiaaliturvan varassa. Etuudet ovat pieniä, mutta paperisota hirveä. Usein tulee takaisinperintää, jos tulot vähänkin muuttuvat. Sosiaaliviranomaisten kontrolli ja byrokratia tuntuvat niskassa koko ajan.

Heinosen mukaan köyhät arvostavat seurakuntien diakoniatyön erittäin korkealle, koska sieltä saa avun ilman byrokratiaa. Myös kavereilta vipataan rahaa mieluummin kuin lähdetään sosiaalitoimistoon.

Lapsi on aina
ykkössijalla
Tutkimuksessa haastatellut yksinhuoltajat kokivat stressiä ja voimattomuutta. Vaatteet ja huonekalut hankitaan kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Se mistä viimeksi tingitään ovat lasten tarpeet.

– Lapsen tarpeet asetetaan aina etusijalle. Jos kännykkä tai muuta sellaista ostetaan, se tulee lapselle, Jari Heinonen kertoi.

Köyhät vanhukset ovat tutkimuksen mukaan pääosin naisia, sillä köyhät miehet kuolevat nuorempina. Vanhukset puhuvat avun tarpeesta muita vähemmän. Jotkut sinnittelevät tyytyväisenä siihen vähään mitä saavat, mutta toiset katkeroituvat joutuessaan luopumaan niin monesta. Kolmas ryhmä masentuu, eristäytyy ja lyö itsensä laimin.

– Sosiaaliturvan järjestelmä on vanhuksille liian kiireinen ja repaleinen. Se johtaa palveluiden alikäyttöön.

Heinonen itse haastatteli tutkimukseen yksinäisiä miehiä. Haastateltavat olivat 23–63-vuotiaita, keski-ikä 48 vuotta ja keskitulot 670 euroa kuukaudessa.

Joukossa oli lamojen uhreja, väsähtäneitä eli burn outin kokeneita sekä nuoria, joille kynnys työelämään oli käynyt liian korkeaksi. Yhteistä kaikille oli, että työttömyyskierteestä oli vaikea päästä eroon.

Kuka tahansa
voi pudota
Heinosen mukaan haastattelut vahvistivat sen, että köyhyyskierteeseen voi joutua kuka tahansa.

– Joukossa oli 20 vuotta vientiteollisuudessa työskennellyt diplomi-insinööri, jonka työt oli siirretty Kiinaan. Hänellä ei ollut velkaa, asuntokin oli maksettu, mutta silti toimeentulo oli niukkaa, kun mies putosi peruspäivärahalle.

Yhteistä kaikille haastatelluille oli, että rahat loppuivat ennen kuin kuukausi. Siitä huolimatta, että nämä miehet tietävät erityisen tarkasti, missä kaupassa halvin makkarapaketti on kaikkein halvin. Heinonen heittikin, että nämä miehet ovat erittäin valveutuneita kuluttajia.

– Köyhyyden tuoma nöyryytys ja häpeä korostuu kaikkein eniten miehillä. Kun on mennyt neljä A:ta eli avioliitto, ansio, asunto ja auto, niin tilalle tulee helposti yksi A eli alkoholi. Ja jos hyvin käy, niin sen jälkeen AA.

Jari Heinosen mukaan haastateltujen keskeinen toive oli, että sosiaalipalvelut saisi yhdeltä luukulta.

Kihniössä on helpompi olla köyhä kuin Tampereella

Euroopan unionin määrittelemä pienituloisuuden raja on 1 228 euroa kuukaudessa bruttona, mutta iso joukko suomalaisia joutuu tulemaan toimeen puolella tuosta summasta.

Jari Heinonen korosti, että heidän köyhyystutkimuksensa koskee Tamperetta. Hän arveli, että Kihniössä eläminen on vähän halvempaa ja sosiaalitoimiston virkailijankin puheille pääsee helpommin.

Myös kansanedustaja Lea Mäkipää uskoi, että pienessä kunnassa köyhän on helpompi elää.

– Uskallan väittää, että Kihniössä on välittämisen meininki. Täällä tiedetään, kuka on avun tarpeessa ja virkamiehet osaavat puuttua asioihin nopeasti.

Nuoret töihin
ennen muita

Mäkipää ei silti väheksynyt köyhyysongelmaa, jonka suurimmaksi syyksi hän sanoi työn puutteen. Osa-aikatyö 50–60 prosentin työajalla ei tahdo riittää lapsiperheen elättämiseen. Erityisesti nuorille pitäisi hänen mielestään saada töitä.

– Meillä on 40 000 nuorta työtöntä. Heidän töihin pääsynsä olisi paljon tärkeämpää kuin työurien pidentäminen vanhemmasta päästä, Mäkipää sanoi.

Hannu Tiainen rohkeni luonnehtia EU:n köyhyysrajaa 1 228 euroa suorastaan ruhtinaalliseksi kuukausituloksi ainakin kihniöläisittäin. Hän oli Mäkipään kanssa samaa mieltä työn tärkeydestä, mutta vähintään yhtä tärkeä on Tiaisen mukaan kunnon palkka.

– Kun nuori pääsee töihin ja saa palkan, jolla pystyy itse maksamaan vuokransa, niin se vasta kannustaa.

”Me olemme
päivähoidossa”

Lea Mäkipää piti hyvänä sitä, että pitkäaikaistyöttömyys on Kihniössä pidetty pienenä. Yli vuoden työttömänä olleita oli viime tilastossa 6.

Kirsti Hauta-aho oli tästä toista mieltä. Hän kertoi olleensa 4 vuotta työttömänä, mutta ei näy tuossa tilastossa, koska on ”toimenpiteiden kohteena” hoitamassa työttömien kirpputoria.

– Näin siivotaan tilastoa. Rahaa tulee 520 euroa kuukaudessa eikä eläkettä kerry. Sekin Kelan päiväraha katkeaa heti, jos menet vaikka auttamaan naapuria. Meitä on kymmenkunta, ja me olemme päivähoidossa täällä, Hauta-aho sanoi.

Vielä huonommin voi hänen mukaansa käydä, jos työtön määrätään vaikkapa Kankaanpäähän kurssille. Rahaa tulee 9 euroa päivässä työmarkkinatuen päälle.