– Tällainen vanha teatteri asettaa omat rajoitteensa. Aikaa järjestelyihin täytyy varata enemmän kuin studiossa, apulaisohjaaja Hanna-Mari Lahtinen kertoo.

Ryhmä tulikin paikalle jo puoli yhdeksän maissa aamulla. Äänitys-, valo- ja kuvauskaluston paikalleen asentamisen lisäksi piti ennen kuvaamista harjoitella sekä näyttelijöiden että avustajien kanssa. Kamera käynnistettiin vasta myöhään iltapäivällä.

Kyseessä on kolmen opiskelijan eli Hanna-Mari Lahtisen, ohjaaja Henna Seppälän ja kuvaaja Hannamaria Mäkelän lopputyö. Työnimeltään teos on vielä toistaiseksi Motelli, mutta suunnittelun kuluessa kyseinen rakennus putosi käsikirjoituksesta kokonaan pois. Niinpä nimikin vaihdetaan, kun teos valmistuu.

Filmin pääosissa on sisarukset Anton ja Josefiina, jotka ovat perineet isältään Taistolta vanhan elokuvateatterin. Veli haluaisi säilyttää toiminnan ja sisar lopettaa. Jäähyväisnäytöksessä esitetään isän lempielokuva Psyko. Loppuratkaisu jättää auki, mikä teatterin kohtalo on.

Siriuksessa kuvattiin kohtausta, jossa katsojat kulkevat lippuja tarkastavan Antonin ohi saliin. Josefiina tulee paikalle ja ihastelee, kuinka paljon yleisöä on tullut.

Aikakausi on lähimenneisyys, noin 1960–70-luku.

Mukavampaa kuin rautatieasemalla
Kuvauksiin pyydettiin elokuvateatterin yleisöksi avustajia, joita tuli paikalle noin 25 henkeä. Suurin osa oli kouluista kosiskeltuja opiskelijoita, muutama tuli lehti-ilmoituksen perusteella.

Yksi harvoista opiskelijoita vanhemman ikäluokan edustajasta oli pitkän linjan harrastajanäyttelijä Juho Jaskari. Hän lähti mukaan ”pöljyyttään”.

Tai ehkä pikemminkin, koska homma kiinnostaa?

– Tätä on tullut niin monta kertaa ennenkin tehtyä. Kaurismäen Arvottomissa maattiin koko päivä hiekalla Parkanon rautatieasemalla. Toista se on täällä, usein en ole kuvauksissa istunut näin hyvällä tuolilla, Jaskari veisteli.

Kuvauksissa Jaskarista tehtiin elokuviin menevä pariskunta Ikaalisten Riitialasta tulleen Ritva Viitaniemen kanssa. Viitaniemen mukana naapurikunnasta saapui kolme muutakin varttuneen ikäluokan edustajaa eli Kalevi Riihimäki, Reijo Hakala ja Päivi Törmä.

Nelikosta Päivi Törmällä ei ole lainkaan teatteritaustaa. Hän tuli avustajaksi uteliaisuuttaan.

– Katson kyllä mielelläni, mutta näytellyt en ole koskaan.

Parkanon lukiossa opiskelevat Liinu Silomäki ja Mirva Riihimäki saivat kehotuksen osallistumiseen ilmaisutaidon opettajalta.

– Viisi meitä lukiosta täällä kaikkiaan on, he laskeskelivat.

Niin nuorista kuin vanhoistakin avustajista tehtiin elokuvateatteri Taiston asiakkaita. Osa käveli antamaan lippunsa tarkastajana toimineelle Antonille, osa seisoi taustalla antamassa kuvaa yleisöryntäyksestä.

Kalevi Riihimäki ja Päivi Törmä saivat myös keskustella elokuvasta, ja jutustelu nauhoitettiin taustapuheensorinaksi.

Budjetti riitti alennusten ansiosta
Siriuksen jälkeen kuvauksia tehtiin keskiviikkoaamuna Viinikanjoen rannassa. Lisäksi kuvataan vielä Kauhajoella ja Vaasassa. Viimeiset otokset tehdään studiossa.

Valmis elokuva kestää noin kymmenen minuuttia.

– Kuvaamme yhteensä 50–60 minuuttia, kuvaussihteeri Joanna Mäkelä kertoi.

Vähäiseen pituuteen ja nuukailuun on syynsä. Ryhmä tallentaa tuotoksensa perinteiselle filmille, josta se myöhemmin siirretään digitaaliseen muotoon. Filmille kuvaaminen ei ole halpaa, ei myöskään filmin kehitys ja siirtäminen.

Lisäksi pitkän elokuvan tekeminen kestäisi kuukausia. Motelli valmistuu alle kymmenessä kuvauspäivässä.

– Koululta saimme tätä varten 3 000 euroa, joka ei olisi riittänyt, ellemme olisi saaneet alennuksia filminhinnasta ja kehityksestä, Mäkelä kertoo.

Alan yritykset myöntävät hänen mukaansa yleensä aina alennuksia opiskeluprojekteihin tukeakseen niitä.

Muonituksessa auttoivat kasvisravintola ja luomukauppa, jotka antoivat ryhmälle ilmaiseksi yli jääneitä tai viimeistä päiväystään lähestyviä tuotteita.

Siriuksessa kuvattu Siriukseen esille
Uudelleen nimettävä Motelli ei jää pelkäksi arkistontäytteeksi, sillä sitä esitetään ensi keväänä Tampereen elokuvajuhlilla, jotka pidetään 7.–11. maaliskuuta. Tätä ennen sen ensi-ilta pidetään Tampereella elokuvateatteri Niagarassa.

– Lisäksi olemme kaavailleet näytöstä tänne Parkanoonkin, tuottaja Ulla Koivistoinen kertoo.